Pääkirjoitus 12.6.2000
Assadin kuolema rauhalle sekä
kolaus että uusi mahdollisuus

Syyrian pitkäaikaisen presidentin Hafez al-Assadin, "Damaskuksen leijonan", lauantainen kuolema voidaan katsoa niin kolaukseksi kuin uudeksi mahdollisuudeksikin Israelin ja Syyrian rauhanteolle. Varmaa kuitenkin lienee, että rauhanpyrkimyksiin tulee nyt pitkä aikalisä.

Autokraattisesti Syyriaa 30 vuotta hallinnut Assad - leijona arabiaksi - vakiinnutti valtansa salaisen poliisin ja poliittisen terrorin avulla. Hän oli itsevaltias nimellisessä tasavallassa, jossa vaalit jäivät muodollisuudeksi. Silti useimmat syyrialaiset ihailivat hänen päättäväisyyttään vaatia koko Golan takaisin Israelilta rauhan vastineeksi. Lisäksi Assadin ansioksi on luettava se, että hän vakiinnutti valtion; Syyrian itsenäistymisen 1946 ja Assadin valtaannousun 1970 välillä maassa oli kolmattakymmentä sotilasvallankaappausta. Ikävä vain, että Assad kohteli vastustajiaan armotta eikä maa menestynyt taloudellisesti.

Itsepäiselle ja kärsivälliselle Assadille juuri Golanin kukkulat olivat eräänlainen sokea piste. Hän oli puolustusministerinä, kun Syyria menetti Golanin Israelille kuuden päivän sodassa kesäkuussa 1967. Rauhanteko Israelin kanssa oli Assadille mahdoton ajatus, ellei vastapuoli suostunut sotaa edeltäneiden rajojen palauttamiseen. Syyria katsoo jo vuonna 1994 saaneensa tästä lupauksen Israelin sittemmin murhatulta pääministeriltä Jitzhak Rabinilta.

Viimeksi tämän vuoden maaliskuussa Assad katsoi tulleensa petetyksi, kun rauhantunnusteluissa välittänyt Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton taivutteli häntä luopumaan Gennesaretinjärven ranta-alueesta, joka kuului Syyrialle ennen kesää 1967. Rauhanhanke onkin tuon jälkeen ollut jäissä.

Assadin kuolema riisti Israelilta kumppanin, joka olisi ollut riittävän vahva pitämään rauhansopimuksen ehdot voimassa. Sikäli hänen poismenonsa oli kolaus. Toisaalta maiden välillä on käytännössä jo vuosia vallinnut kylmä rauha, eikä sotilaallisti vahvan Israelin ole pakko suostua Golanin luovuttamiseen. Samalla kun menetettäisiin elintärkeitä vesivarojakin. Israel ei välttämättä ole siksi lainkaan tyytymätön nyt, kun se voi ja joutuu rauhassa katsomaan, miten Syyrian tilanne kehittyy.

Syyriassa oli jo viikkoja pedattu perustuslain muutosta, jonka turvin voidaan käytännössä perustaa tasavaltainen dynastia. Lauantaina muutetun pykälän turvin parlamentti pystyi nimeämään Assadin pojan Basharin seuraavaksi presidenttiehdokkaaksi - vastaehdokkaita tuskin tulee.

Basharin on alkuun keskityttävä valtansa vakiinnuttamiseen ja maan talouden nousuun kääntämiseen. Tehtävät vievät aikaa, ja vasta sitten hän voi kääntää huomionsa mahdollisen rauhan solmimiseen Israelin kanssa. Yhdysvaltain talousapuporkkana toimii tuolloin myös mainiona houkuttimena.

Sillä välin aika työskentelee Israelin hyväksi. Rauhanprosessi palestiinalaisten kanssa etenee, ja Syyrian kanssa on helpompi tinkiä, jos se on jäänyt ainoaksi ilman sopimusta olevaksi tahoksi.