Kolumni Päivän Pistot/Aimo Massinen
Verot, velat ja hyvinvointi

Verokeskustelu jatkuu. Pääministeri Paavo Lipponen on Hesarissa täsmentänyt, mitä hän tarkoitti puhuessaan yli hallitussopimuksen menevistä verohelpotuksista.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö on sen sijaan jo luovuttanut. Hän tyytyy hallitussopimuksen mukaisiin helpotuksiin vaalikaudella. Vai ehtikö Paavo ensin?

Lipposen hallituksen aikana aina ei tiedä, onko äänessä Saulipaavo vai Paavosauli.

Lipposen tärkein viesti on, että "veronalennuksilla ei tule vaarantaa hyvinvointipalvelujen tai sosiaaliturvan rahoitusta". Tämä lupaus painetaan varmasti vanhainkodeissa, sairaaloissa ja kouluissa jokaisen mieleen.

Lipponen kääntää asian jopa toisin päin: "Julkisten palvelujen turvaaminen olisi hankalampaa korkeampien kustannusten, korkealla pysyvän työttömyyden ja kireän verotuksen oloissa."

Korkeat verot ovat siis hyvinvointipalvelujen esteenä? Kyllä sitä kautta, jos verotus muodostuu työllisyyden esteeksi.

Pääministeri lupaa nostaa vaalikauden veronalennusten mitoitusta jonkin verran vain tietyillä ehdoilla. Edellytyksenä on monivuotinen, maltillinen tuloratkaisu. Lisäkevennykset tehtäisiin palkkaveroon ja työnantajamaksuihin työllisyyttä edistävällä tavalla erityisesti pienituloisia ja pieniä yrityksiä painottaen.

Noin esitettynä Lipposen linja on analyyttinen ja perusteltukin. Mutta kun hän toisaalta vaatii veroasteen painamista "vähitellen alemmaksi EU:n keskimääräisen veroasteen tuntumaan", hieman epäilyttää, onko yhtälö hyvinvointipalvelujen säilymisen kannalta sittenkään pitävä.

Myös Lipposen esikunta on ollut aktiivinen. Kun viikko sitten olin huolissani veropopulismista ja hyvinvointiyhteiskuntaan kohdistuvista uhkista, talousneuvoston pääsihteeri Seppo Leppänen valtioneuvoston kansliasta on lähestynyt minua valistavalla materiaalilla.

Leppäsen viesti on, että kohtuullisen taloudellisen kasvun vallitessa velkaantumista voidaan alentaa ja verotusta laskea, jos julkiset menot pidetään reaalisesti ennallaan (kursivointi A.M:n).

Siinäpä se suuri jos on. Julkisia menoja ei ole kymmeneen vuoteen pidetty reaalisesti ennallaan, vaan niitä on oleellisesti leikattu. Varmaan ensi vuoden budjetissa meno muuttuu ja vähintäänkin inflaation vaikutus otetaan huomioon? Itse asiassa nyt tarvittaisiin kipeästi lisäsatsausta rapautuneiden palvelujen kohentamiseksi.

Leppäsen lähettämä "Julkinen talous 2000-luvulla" -työryhmäraportti on sinänsä hyödyllistä luettavaa. Poimin muutamia irrallisia lauseita.

"Julkisista menoista 70 prosenttia on hyvinvointimenoja. Julkisten menojen mahdolliset säästöt koskevat siten välttämättä lähinnä hyvinvointimenoja."

"Valtionvelan alentamista painottava toimintalinja luo parhaat mahdollisuudet kohdata väestön ikääntymisen tuomat haasteet julkiselle taloudelle."

"Työllisyysasteen nostaminen puolestaan edellyttää veroasteen alentamista. Julkisten menojen hillintä ja kannustavuuden lisääminen saattavat johtaa ainakin sopeutumisvaiheessa tuloerojen kasvuun."

"Veroasteikkoja on alennettava kautta linjan marginaaliveron alentamiseksi."

"Sosiaali- ja terveyspalvelujen voimakas kasvu 2010-luvulta lähtien uhkaa heikentää julkisen talouden tasapainoa. On selvitettävä, voitaisiinko osa palvelutarpeista hoitaa yksityisten vakuutusten, kuten palveluvakuutuksen, kautta."

Jokainen suhtautukoon raportin sitaatteihin omalla tavallaan. Itse painottaisin mieluummin valtionvelan mahdollisimman nopeaa alentamista ja hyvinvointipalvelujen parantamista kuin suuria veronalennuksia kautta linjan. Tulevaisuutta pitää rakentaa muillekin kuin työssäkäyville.

Tuloveron maltillinen keventäminenkin on toki paikallaan, jopa välttämätöntä. Kannustusta työntekoon tarvitaan. Veroalen avulla saadaan malttia myös tupokierrokselle.

P.S. Suomen Pankin pääjohtaja Matti Vanhala käy verokeskustelua omalla tasollaan. Hän vaatii työllisyyden nimissä veroasteen laskemista EU-maiden keskitasolle jo tällä vaalikaudella ja myöhemmin jopa sen alle!

Kymmenien miljardien veroalennukset voidaan Vanhalan mukaan rahoittaa paitsi talouden kasvulla, valtionyhtiöiden myynnillä.

Siis valtion omaisuus siirrettäisiin hyväosaisille? Entä miten sitten suu pannaan, kun talous ei enää kasva eikä valtionyhtiöitäkään ei ole myytäväksi?

Sitten ei kai auta kuin leikata taas hyvinvointipalveluja.
Kirjoittaja on Turun Sanomain päätoimittaja.