Pääkirjoitus 9.6. 2000:
Putin julisti yllättävän tylysti
Karjala-kysymyksen pannaan

Venäjän uusi presidentti Vladimir Putin on ollut tällä viikolla kiireinen mies. Tuskin oli Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ehtinyt lähteä ja Putin itse pistäytyä pikaisesti Italiassa, kun jo toinen korkea-arvoinen vieras teki tuloaan, nyt naapurimaasta Suomesta.

Tasavallan presidentti Tarja Halosen ensimmäinen virallinen matka Venäjälle toteutui vain kuukausi sen jälkeen, kun Putin oli astunut virkaansa. Sillä, että vierailu järjestyi näissä oloissa näin nopeasti, on oma viestinsä.

Vaikka Suomella ei ole Venäjän katsannossa enää sellaista erityisroolia ikkunana länteen kuin aikanaan Neuvostoliitolle, naapuruudella tuntuu yhä olevan arvonsa. Niin ainakin Suomessa on haluttu Kremlin suhtautumista tulkita.

Olosuhteiden pakosta Halosen Venäjän vierailun ohjelma oli tavallista pelkistetympi. Sitä leimasi vähän samanlainen tutustuva ja tunnusteleva ilmapiiri kuin Putinin ja Clintonin kohtaamista pari päivää aiemmin.

Suomen ja Venäjän presidenttien tapaamisen yhteydessä ei allekirjoitettu sopimuksia, eikä noudatettu juuri muutoinkaan valtiovierailujen kaikkein perusteellisinta kaavaa. Tärkeintä oli "kahden ystävällisen naapurimaan päämiesten tapaaminen", niin kuin presidentti Halonen vierailua luonnehti.

Kahden välisten keskustelujen jälkeen järjestettyyn lehdistötilaisuuteen latautui vierailun ruudikkain anti. Kun suomalaisille toimittajille annettiin mahdollisuus vain yhteen yhteiseen kysymykseen, he eivät malttaneet olla ottamatta esiin täkäläisittäin tuttua Karjala-teemaa.

Putinin reaktio oli yllättävän raju. Hän ei ainoastaan torjunut ajatusta Karjalan palauttamisesta, koska se on kansainvälisen lain ja tehtyjen rauhansopimusten nojalla lopullisesti ratkaistu. Hänen mukaansa pelkkä asiasta keskustelu on erittäin vaarallista ja voi tuhota Suomen ja Venäjän väliset hyvät suhteet.

Venäjän presidentin käyttämät ilmaisut ja esiintymisen uhkaavuus olivat jotakin, mitä Moskovan suunnalta ei ole juuri kuultu sitten kylmän sodan päättymisen. Oliko Putinin tarkoitus muistuttaa suomalaisille, että nämä elävät Neuvostoliiton hajottuakin suurvallan naapurissa vai paljastiko Kremlin uusi isäntä tahtomattaan perimmäisen johtajanlaatunsa.

Niin tai näin, presidentti Halonen pelasti kiusallisen tilanteen tyylikkään diplomaattisesti. Hän vahvisti, ettei Suomella ja Venäjällä ole valtiollisella tasolla tarvetta ottaa Karjala-kysymystä esiin, mutta teki samalla selväksi, ettei aiheesta keskustelua voida demokraattisessa maassa kieltää tai estellä.

Arvioidessaan vielä torstaina kotimaassa Venäjän-matkaansa Halonen ilmoitti jatkavansa Karjala-asiassa edeltäjiensä viitoittamaa linjaa. Se on Suomen ulkopolitiikan johtajalta varmasti viisasta ainakin niin kauan, kun Venäjän johdossa asenteen ovat kuullun kaltaiset.