Pääkirjoitus 7.6. 2000:
Inflaation torjunnasta kiivaasti
kasvavan talouden koetinkivi

Vanhan testamentin kertomuksessa seitsemää lihavaa vuotta seurasi seitsemän laihaa. Laman jälkeisessä Suomessa talous viilettää aallon harjalla jo seitsemättä vuotta peräkkäin, mutta käännettä huonompaan ole näkyvissä.

Talousennustaja toisensa jälkeen on joutunut rukkaamaan käsityksiään kansantalouden kehityksestä. Kun vielä talvella valmistauduttiin kasvun vähittäiseen hiipumiseen, kevään edetessä ennusteita onkin päädytty korottamaan.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkisti maanantaina arvion, jonka mukaan Suomen kokonaistuotanto jatkaa tasaisen vahvaa kasvua ainakin seuraavat viisi vuotta. Bkt:n nousuvauhdiksi Etla laskee keskimäärin neljä prosenttia vuodessa.

Kuluvan vuoden kasvuarviota Etla korotti maaliskuun viidestä prosentista 5,3:een. Ensi vuonna meno hieman hyytyy, mutta on edelleen reippaasti EU:n keskitasoa nopeampaa.

Vielä enemmän aikaisempia lukujaan rukkaa valtiovarainministeriö. Se on kohentanut helmikuista bkt-prosenttiaan viidellä kymmenyksellä 5,2:een ja viennin kasvuennustetta kahdeksasta yli 10 prosenttiin.

Kansantaloutemme odotettua pitempi ja jyrkempi noususykli selittyy sekä kotoisista että ulkoisista tekijöistä. Aasian, Latinalaisen Amerikan ja Venäjän talouskriisien väistyminen, euron heikkous ja kansainvälisten suhdanteiden myötätuuli ovat antaneet potkua viennille. Samalla teollisuustuotanto on saanut tervetulleen piristysruiskeen.

Omaksi ansiokseen Suomi voi lukea ennen kaikkea ripeän tuottavuuden kohoamisen. Informaatioteknologiaan panostaminen on kilpailuvaltti, joka turvaa vastaisuudessakin parhaiten kasvun edellytykset.

Ei kumminkaan mitään niin hyvää, ettei jotakin huolen aihetta. Suomen talouden suvenkirkasta taivasta varjostaa erityisesti yksi synkeä pilvi, inflaation riski.

Kiivas talouskasvu, työvoimakapeikkojen lisääntyminen, öljytuotteiden vähittäishintojen kallistuminen kipurajalle ja vähän ylikin, korkojen nousu sekä kevään liittokohtaisen tulokierroksen palkkaperintö muodostavat tulenaran yhtälön.

Tälle vuodelle ennakoitu jo lähes kolmen prosentin hintojen kallistuminen on kiusallisen korkea, jos sitä vertaa Suomen kilpailijamaiden tasoon tai euroalueen tavoitteen asetteluun. Inflaation leviäminen hinnoista palkkoihin olisi tässä tilanteessa kovin turmiollista.

Talouskehityksen kannalta temppelin harjalla ovat syksyn tupokierrosta virittelevät työmarkkinajärjestöt ja maan hallitus. Jälkimmäisen taskussa kuumottavat veropolitiikan avaimet. Niin käytössä hallitus tarvitsee sekä viisautta että rohkeutta.