Kolumni Suomi 1950/Veli Junttila
Helsingin juhla ja koettelemus

Helsinki vietti 400-vuotisjuhlaa komein muodoin kesäkuun 11. päivästä 1950 alkaen. Juhlaa sumensi kuitenkin Helsingin rautatieasemaa tuhonnut suurpalo 14. kesäkuuta.

Turkulaiset ja Turun Sanomat onnittelivat näyttävästi pääkaupunkia. Lehtijutuissa ei ollut entisen pääkaupungin katkeruuden häivääkään. Helsinki oli sodan jälkeen suuremmassa arvossa kuin nykyisin; se oli pääkaupunkina kalliisti pidetyn itsenäisyyden yksi tärkeä symboli.

Vanhassa kaupungissa paljastettiin muistokivet sille paikalle, mihin Kustaa Vaasa vuonna 1550 kaupungin perusti. Toisessa kivessä on suuren kuninkaan kuva teksteineen, toinen kivi esittää ensimmäistä asemakaavaa.

Päivään kuului komea juhlakulkue; siinä menivät monet Suomen sankarit sekä jalkapuuhun kytkettyinä ne Rauman porvarit, jotka kruunun mahtikäskyllä pakotettiin muuttamaan uuteen kaupunkiin.

Kulkue marssi stadionin pääjuhlaan, jossa olivat tietysti presidentti Juho Kusti ja rouva Alli Paasikivi, paljon korkeita ulkomaalaisia vieraita ja rahvasta peräti 40 000 henkeä.

Eri puolilla kaupunkia tanssittiin. Toisena juhlapäivänä käytiin Suurkirkossa ja avattiin Helsingin kehityksestä kertova näyttely.

14. kesäkuuta koitti epäonnen päivä. Eliel Saarisen suunnittelema monumentaalinen asemarakennus - Helsingin yksi ylpeys, jota myös TS oli laajassa juhlareportaasissaan esitellyt - syttyi katolta tuleen iltapäivällä. Palo tukahdutettiin kolmessa tunnissa 19 paloauton ja suuren miehistön voimin, mutta ulkohallin ja II luokan ravintolan katto tuhoutuivat. Viisi palosotilasta oli vietävä sairaalaan.

Kattopalo nosti valtavan savupatsaan, kymmenet tuhannet katsoivat paloa kaduilla tuntikausia ja liikenne pysähtyi.

Modernit tiedotusvälineet seurasivat ja kuvasivat tapahtumaa helikoptereista. Uhkarohkean radiotoimittajan kerrotaan poistuneet hallista vain pari minuuttia ennen katon romahtamista.

Mahtavan savupatsaan takia palouutinen oli lehdissä aluksi vahinkoja suurempi. Sadan miljoonan vahingot supistuivat muutamaan kymmeneen miljoonaan markkaa. Vahingot olivat toki pahoja osittain romahtaneen katon ja vesivahinkojen takia.

Lehdistö kertoi pitkäkyntisten kiusaksi, että aseman rahakirstu, jossa oli rahaa 10 miljoonaa, oli vartioimattomana, mutta myös koskemattomana kadulla palon jälkeisen yön.

Turussa pidettiin juhannuksen 1950 alla Lounais-Suomen aluesuunnittelupäivät, joilla lausuttiin julki monia keskeisiä tulevaisuushankkeita.

Arkkitehti Olavi Laisaari piti välttämättömänä uuden pikatien rakentamista Naantaliin alkaen Koulukadun tunnelin kohdalta. Tie kulkisi Naantalin radan suuntaan ja edelleen Raisionlahden yli Upalingon kohdalla.

Ruskon suuntaan tulisi rakentaa kaksi tietä, toinen Teräsrautelan kautta ja toinen Kärsämäestä uuden lentokentän ohitse.

Paattisten suuntaan on rakennettava tie uuden lentokentän itäpuolelta. Tampereen tieltä pitää vetää haara, joka yhtyy Hämeentielle Aurajoen yli vievän sillan avulla.

Uudenmaantie tulisi vastaisuudessa kulkemaan Littoistenjärven pohjoispuolitse Piikkiöstä Hämeentielle. Läpikulkuliikennettä kaupungin kohdalla on ajateltu helpottaa rakentamalla ns. Satamatie rautatiealueen pohjoispuolitse ja tälle alueelle voidaan johtaa satamaliikenne kaupungin itäpuolisilta alueilta.

Monet ajatukset olivat hyvin profeetallisia; olihan Laisaari vuonna 1951 valmistuneen Turun yleiskaavan laatija.

Laisaari näki, että Turun on parannettava yhteyksiä naapurikuntiin: "Turun tapaisen kaupungin naapurina olevien kuntien kasvu johtuu siitä, että suuri osa niiden asukkaista nauttii kaupungin hyvistä ansioista, mutta asustaa mieluummin maalaiskunnassa, jossa verot ovat pienempiä.

Laisaari piti valitettavana sitä, että ympäristökunnat eivät ole suunnitelmallisesti ennakoineet väestönkasvua ja sallivat suunnittelemattoman rakentamisen. Laisaari muistutti 50 vuotta sitten raisiolaisia, että siellä voi olla miespolven kuluttua 20 000 asukasta, Maariaan kasvaa yksi 5 000 asukkaan väestöryhmä, samoin Naantaliin mukaanluettuna sen maalaiskunta. Piikkiö asemasta kasvaa paikallinen keskus ja myös Littoisista tulee elinkelpoinen yhteiskunta.

Suunnittelun puutteen esimerkkinä mainittiin Kaarinan Kausela lähellä Littoistenjärveä. Siellä on kolme kilometriä pitkä kapea nauhamainen alue rakennettu jo miltei täyteen ajattelematta ollenkaan alueen tie- tai viemärirakentamista.
Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja.