Pääkirjoitus 3.6.2000:
Vasemmistopuolueen nousu
ahdistaa Ruotsin demareita

Puoluekokouksensa juuri päättänyt Ruotsin vasemmistopuolue on voimansa tunnossa. Viime vaaleissa hyvin menestynyt vasemmisto on kannatukseltaan kolmannella sijalla sosiaalidemokraattien ja maltillisen kokoomuksen jälkeen. Vasemmiston kannatus on noussut vuoden 1998 vaaleista enemmän kuin minkään muun puolueen.

Suosionsa saattelemana vasemmistopuolue tekikin Växjössä päätöksen lähteä tavoittelemaan hallituspaikkoja. Päätös on historiallinen, koska ensi kertaa puolue nyt näkee hallitusyhteistyön "keinona ajaa menestyksellisesti vasemmistopolitiikkaa". Kokous oli asiasta yhtä mieltä.

Lisätäkseen puolueensa hallituskelpoisuutta äänestäjien silmissä puheenjohtaja Gudrun Schyman pyrki tekemään selvän pesäeron kommunismiin, johon puolue valitsijoiden mielissä usein yhdistetään. Schyman yritti saada muun muassa puolueohjelmasta pois kohdan, jossa puhutaan kapitalismin lakkauttamisesta. Tämä ei kuitenkaan vielä onnistunut. Vanha kaarti piti pintansa.

Valtapuolue demarit ryhtyi välittömästi kaatamaan kylmää vettä vasemmistopuolueen niskaan. Sosiaalidemokraattien puoluesihteeri Lars Stjernkvist tokaisi, että demarit eivät ole edelleenkään halukkaita avaamaan hallituksen ovia tukipuolueelleen. Hänen mukaansa edellytykset yhteistyön tiivistämiseen ovat jopa entistä vähäisemmät vasemmiston puoluekokouksen jälkeen.

Demarijohtajan puheet heijastanevat pitkälti puolueen tukalaa tilannetta. Samalla kun vasemmistopuolue lisää suosiotaan, menee sosiaalidemokraateilla yhä heikommin. Demarien kannatus on laskenut monien äänestäjien siirryttyä vasemmistopuolueen tukijoukkoihin. He ovat yksinkertaisesti katsoneet rahapussiaan, joka ei ole lihonut, vaikka Ruotsilla menee taloudellisesti paremmin kuin koskaan ennen. Vasemmistopuolue on nimenomaan julistautunut hyvinvointi-Ruotsin vaalijaksi.

Sosiaalidemokraattien puoluejohtaja Göran Persson on kiistämättä ollut osaltaan luomassa ruotsalaista hyvinvointia, mutta siitä huolimatta hän ei ole pystynyt kehittymään puoluetta yhdistäväksi voimaksi saatikka äänimagneetiksi. Karismaa Perssonista ei löydy hakemallakaan, toisin kuin vasemmiston Schymanista.

Silmälläpitäen vuoden 2002 vaaleja demarit yrittävät nyt luoda kiihkeästi uutta profiilia, eikä siihen kuulu veljeily vasemmistopuolueen kanssa. Jos demarit mielivät säilyttää asemansa myös seuraavien vaalien jälkeen on heidän syytä ryhtyä pikaisesti vakavaan itsetutkiskeluun. Taantuvan puolueen on vaikea olla vastaamatta vasemmistopuolueen yhä painokkaampiin kolkutuksiin.