Pääkirjoitus 2.6.2000:
Moskova ei lämpene USA:n
ohjuspuolustusjärjestelmälle

Presidentti Bill Clinton yrittää saada venäläisten hyväksymisen Yhdysvaltain suunnittelemalle ohjustentorjuntajärjestelmälle.
Presidentti Bill Clinton yrittää saada venäläisten hyväksymisen Yhdysvaltain suunnittelemalle ohjustentorjuntajärjestelmälle.

Venäjän tuore presidentti Vladimir Putin voi tuntea sekä tyytyväisyyttä että helpotusta. Tshetshenian yhä jatkuva sota ei enää näytä olevan esteenä suhteiden kehittämiselle länteen. Arvovaltaisia vieraita virtaa solkenaan Moskovaan ottamaan selvää, millaisia investointimahdollisuuksia Putinin Venäjä tarjoaa globalisoituvalle maailmalle. EU:n valtuuskunta tuskin ehti pois alta, kun Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton saapuu kolkuttelemaan Kremlin portille. Clintonin vanavedessä Moskovaan suuntaa Suomen presidentti Tarja Halonen.

Putinin ja Clintonin tapaaminen 4.-5. kesäkuuta on herrojen ensimmäinen virallinen tapaaminen. Heillä on nyt kahden päivän aikana mahdollisuus tutustua toisiinsa ja katsoa, löytyykö yhteistyölle edellytyksiä. Putinin näkökulmasta vierailun merkitystä vähentää se, että presidenttinä Clinton kuuluu pian menneisyyden miehiin. Muutaman kuukauden kuluttua Valkoisessa talossa on jo uusi isäntä.

Clinton ja Putin saavat huippukokouksessaan eteensä pitkän asialistan. Keskeisiä aiheita ovat tietysti Tshetshenian rauhannäkymät, Venäjän talousohjelma, Venäjän pääsy Maailman kauppajärjestöön WTO:hon sekä Yhdysvaltain ja Venäjän talousyhteistyö. Kaiken tämän yläpuolelle kohoaa kuitenkin Clintonin yritys taivuttaa Venäjä hyväksymään amerikkalaisten suunnitelma vuoden 1972 ABM-ohjustentorjuntasopimuksen muuttamiseksi.

Venäjä on suhtautunut jyrkän kielteisesti amerikkalaisten yritykseen rakentaa rajoitettu ohjustentorjuntajärjestelmä maansa suojaksi. Washington painottaa, että torjuntaohjukset ovat ainoastaan keino suojautua ns. rosvovaltioiden, Pohjois-Korean, Irakin, Iranin ja Libyan mahdollista ydiniskua vastaan. Venäjä pitää kuitenkin tiukasti kiinni maiden välisestä ydinasepariteetista eikä sillä itsellään ole toisaalta varaa lähteä kehittämään vastaavaa suojakilpeä.

Jos Clintonilla oli Moskovan-matkaansa suunnitellessa joitakin kuvitelmia siitä, että hän pystyisi kääntämään Putinin pään tässä asiassa, nämä lienevät kutistuneet olemattomiin. Yksi Venäjän huippukenraaleista vaati jopa koko torjuntaohjuskysymyksen poistamista keskusteltavien asioiden listalta.

Tietäessään ohjusten ylläpitokustannusten kanssa kamppailevien venäläisten halun vähentää radikaalisti ydinohjusten määrää Clinton voi tietysti tarjota pitkälle menevää ydinaseriisuntaa vastineeksi ABM-sopimuksen muuttamisesta. Tämäkään tuskin venäläisille kelpaa. Moskovassa samoin kuin Yhdysvaltain Nato-liittolaisten piirissä pelätään aiheellisesti, että Yhdysvaltain ohjustentorjuntajärjestelmän rakentaminen käynnistäisi uuden mittavan varustelukierteen ja romahduttaisi vallitsevan strategisen tasapainon.