Pääkirjoitus 31.5.2000:
Lipponen selvisi oikeuskanslerin
moitteilla Itävalta-sooloilusta

Pääministeri Paavo Lipponen päätti Suomen hallituksen suhtautumisesta EU-maiden Itävalta-boikottiin virheellisessä järjestyksessä. Hänen olisi pitänyt ottaa yhteyttä presidentti Martti Ahtisaareen , koska kysymys oli tasavallan presidentin ulkopoliittisen toimivallan piiriin kuuluneesta asiasta. Näin tulkitsee tammikuun kohutapahtumia oikeuskansleri Paavo Nikula .

Nikula antoi tiistaina kauan kaivatun vastauksen kanteluihin, joita yksityiset kansalaiset olivat tehneet pääministerin Itävalta-ratkaisusta. Valtakunnan ylin laillisuuden valvoja antaa Lipposelle moitteet perustuslain vastaisesta menettelystä, mutta ei pidä oikeudellisiin toimiin ryhtymistä tarpeellisena.

Oikeuskanslerin ratkaisu oli odotettu.Vaikka pääministerin sooloilu oli selvästi vanhan hallitusmuodon 33. pykälän vastainen, teko ei ylittänyt hänen mielestään juridista syyttämiskynnystä.

Nikula näyttää asettuvan samalle kannalle kuin valtio-ja oikeusoppineet, joiden mukaan syyte ministeriä vastaan edellyttää selvästi painavampaa näyttöä kuin tavallisten virkamiesten kohdalla. Eli kuten professori Ilkka Saraviita toteaa, ministeri on "poliittinen johtaja, ei millintarkka lakien ja pykälien tuntija" (TS 31.5.).

Oikeuskansleri löytää ainakin kaksi Lipposen menettelyn moitittavuutta lieventävää seikkaa. Ensiksikin ulkopolitiikan erityisluonne vaatii sopeutumista päätöksenteon aikatauluihin ja tapahtumien kulkuihin, joihin Suomi ei voi yksin määräävästi vaikuttaa. Ja toiseksi, presidentti Ahtisaari ei jälkikäteen vaatinut poikkeamista pääministerin kannanotosta.

On totta, että EU:n kaltaisessa yhteisössä kaikki jäsenmaat ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia toinen toisistaan. Se ei saa kuitenkaan merkitä, että suvereeni valtio pannaan täysin kylmiltään ota tai jätä -tilanteeseen kuten tapahtui ainakin Suomelle Itävalta-kysymyksessä. Kansalaisille jäi väkisinkin vaikutelma, että unionin suuret veivät ja pienet vikisivät.

Nikulakin painottaa, kuinka tärkeää on ylimpien valtioelinten keskinäinen yhteistyö, tiedonkulku ja asianmukainen virkamiesvalmistelu EU-päätöksissä. Viime mainittuun kiinnitti taannoin huomiota myös presidentti Mauno Koivisto .

Mitä tulee oikeuskanslerin huomioon, ettei Ahtisaari puuttunut jälkikäteen Lipposen kannanottoon, siinä jos missä painoi enemmän politiikka kuin juridiikka. Julkeasti ohitetuksi tullut istuva presidentti joutui nielemään sappensa, sillä vaakalaudalla oli paitsi pääministerin imago myös Sdp:n menestys presidentinvaaleissa.

Ahtisaaren tekemisiä tulkitessaan Nikula tuntuu liikkuneen kovin hetteisellä pohjalla, ei vähiten siksi, ettei presidenttiä itseään ole tiettävästi kuultu koko asiassa. Kaikesta päättäen Ahtisaaren kanta EU:n Itävalta-manööveriin oli paljon kriittisempi kuin muun muassa pääministeri on antanut julkisuudessa ymmärtää.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.