Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni 28.5.2000:
Mallioppilas vai häirikkö

EU-komissio ylisti Suomea viime maanantaina "kaikkien aikojen mestariksi", mitä tulee unionin sisämarkkinoita koskevien direktiivien noudattamiseen. Voimassa olevista 1 489 sisämarkkinadirektiivistä Suomi on jättänyt täyttämättä vain 20, kun Ranskan vastaava luku on 80, Portugalin 90 ja Kreikan synnit 110 kappaleen luokkaa.

Ylistystä saimme myös EU-puheenjohtajuuskautemme hienosta hoidosta viime vuonna. Mutta kun pitäisi päästä isojen poikien kanssa jakamaan parhaita paikkoja, ansiomme unohdetaan. Portugalilla, Kreikalla ja Ranskalla on jokaisella A1-huippuvirkoja, niistä Ranskalla useita. Suomella pääjohtaja Jorma Routin syrjäänsiirron jälkeen ei yhtään.

Päivää ennen kiltteystilaston julkistamista EU:n hallintokomissaari Neil Kinnock kertoi vinosti hymyillen suomalaisille tv-uutisissa, mistä on kysymys. EU:n huippuvirat jaetaan pätevyyden, ei kiltteyden perusteella. On turha luulla, että hyvä käytös tai asioiden täsmällinen hoito antaisivat lisäpisteitä EU-virkamiesvalinnoissa. Suomen pitää keskittyä kasvattamaan kelvollisia kandidaattijäseniä, jotta EU-nomenklatuuraan olisi edes hakumahdollisuuksia, opetti keskeinen EU- virkamies peräpohjolan junttikansaa.

Haastattelussaan Kinnock, joka jo Englannin ay- ja poliitikkokaudellaan oli tunnettu härskeistä otteistaan, paljasti ylimielisyyden, jolla vanhojen suurvaltojen edustajat suhtautuvat pienempiinsä.

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia lisäkursseja omasta ja monen muunkin mielestä korkeaa koulutustasoa edustava suomalainen virkamieskunta vielä tarvitsisi lihapatojen ääreen päästäkseen; yhä useamman kielen hallintaa vai muuttamista jo peruskoulun jälkeen opiskelemaan johonkin suureen sivistysmaahan.

Walesilainen opettajan koulutuksen saanut Kinnock aloitti oman uransa 1960-luvulla työväen kouluttajana ja ammattiliittojen opintojen järjestäjänä. Kansainvälistä työkokemusta hänellä ei ole, enkä tiedä hänen osaavan äidinkielensä ohella mitään muuta kieltä kuin englantia. Sitä kuitenkin enemmän kuin walesilainen kaivostyöntekijä, joka pärjäsi läpi elämänsä 600 sanan varastolla silloin kun tässä upeassa Ison-Britannian osassa vielä harjoitettiin kaivostoimintaa.

Ei ole siis helppoa suomalaisillakaan johtajilla, kun he joutuvat kamppailemaan asemistamme tällaisessa ilmapiirissä. EU:ssa pohjoismainen avoimuuteen pyrkivä työskentelytapa törmää rajusti keski- ja eteläeurooppalaisen salailumentaliteettiin perustuvan hallintokulttuurin kanssa.

Samaan aikaan kun poliitikkomme ja virkamiehet joutuvat vääntämään yleisön silmiltä piilossa tiukasti kättä isojen maiden kanssa, he joutuvat puolustelemaan kotiyleisölleen EU-päätöksiä puolivillaisin sanakääntein.

Kuvaan kuuluu, että arvonsa tunteva EU-papisto ottaa itseensä vähäisimmästäkin asioiden kyseenalaistamisesta. Valittaessa henkilöitä eri virkoihin tämä on johtanut jopa vihamieliseen käytökseen suomalaisia ehdokkaita kuultaessa. Jos työhönottohaastattelussa pitäisi tietää kuvaannollisesti sanoen EU-rakennuksen vessojen määrä, on selvää, että paikat menevät sisäpiirin hakijoille.

Toinen tulkinta on, että suuntaansa hakevassa Euroopassa ei halutakaan pienen neutraalin maan edustajia avainpaikoille aikana, jolloin EU hakee turvallisuus- ja ulkopolitiikan linjojaan.

Tämä tuli mieleen, kun ansioitunut ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Pertti Torstila jäi hopealle EU-komission ulkosuhteiden varapääjohtajan paikanhaussa. Nimitys kuului "on sovittu" sarjaan eikä komissaari Erkki Liikasen erityisavustajan Olli Rehnin jarrutusyrityskään auttanut, kun hän veti kerran paperit itselleen. Paikka oli varattu espanjalaiselle diplomaatille Fernando Valenzuelalle.

Ymmärrän, että pääministeri Paavo Lipponen joutuu julkisessa roolissaan ihmettelemään lehdistön "lärväilyä" näistä mallioppilas-asioista. Valtiomiehen kaapuun ei sovi liian suora puhe, vaikka kuinka sielua riipoisi. Sitä varten on lehdistö, jonka tehtävä on nimenomaan kiusallistenkin asioiden ääneen sanominen.

Olennainen haaste on johtajuuden puute Euroopassa. Romano Prodin johtama komissio hakee linjaansa. Se puuhastelee monien hyvien asioiden parissa, mutta keskeisissä kysymyksissä, EU:n rakenne- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisuissa ja työllisyyskysymyksessä yhteinen vene tuntuu kelluvan ilman peräsintä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.