Juhani Heimosen Rivien välistä -kolumni 25.5.2000
Piilopuoluetuki rehottaa

Osta kympillä, myy satasella. Siinä menestyvän kauppamiehen kultainen ohje, jota noudattamalla moni on rikastunut rutkasti.

Turun demareille kymmenkertainen tuotto on kuitenkin aivan liian vähän. He ovat kehittäneet bisneksen, jolla veronmaksajilta nyhdetään kaksin käsin satojen prosenttien voittoja.

Näin kätevästi se käy.

Ensin Sdp:n paikallinen kunnallisjärjestö vuokraa kaupungilta Ruissalon kansanpuistosta määräalan 60 prosentin alennuksella eli 28 000 markalla vuodessa.

Sen jälkeen järjestö jatkovuokraa samalla alueella olevan rantavajan, tanssisalin ja kioskin kaupungin omistamalle Turun musiikkijuhlasäätiölle. Nyt korvaus on 120 000 markkaa kolmelta päivältä.

Kuten tunnettua, säätiö tarvitsee kansanpuistoa, koska se järjestää siellä kesällä Ruisrock-nimisen maankuulun musiikkitapahtuman.

Ruissalon vuokraamisesta käytiin kuukausikaupalla tiukkoja neuvotteluja.

Säätiö tarjosi rakennusten käytöstä Ruisrock-viikonloppuna alkajaisiksi samaa summaa kuin demarien kunnallisjärjestö pulittaa niistä kaupungin tilalaitokselle koko vuodessa.

Vastapuolen lähtövaatimus oli pikkuisen suurempi, 194 500 markkaa.

Kunnallisjärjestön puheenjohtaja Seppo Lehtisen mukaan vajaa kaksisataa tonnia kolmelta päivältä on "markkinahintoihin verrattuna alakanttiin" (TS 18.5.).

Kiintoisaa olisi veronmaksajana tietää, minkälaiseen nikkei-indeksiin Lehtisen arvio perustuu. Miten määräytyvät markkinahinnat Ruissalon kansanpuiston kaltaisessa kohteessa, jonka omistuksesta ja hallinnan monopolista kaupunki tuskin kuunaan päivänä luopuu.

Kansanpuiston hinnoittelu markkinaehdoin on yhtä utopistinen ajatus kuin olisi kaupan käyminen Turun Tuomiokirkosta tai Airiston aalloista.

Turun mahtipuolueelle kansanpuiston vuokraoikeuden jatkomyynti ei ole utopiaa, vaan veronmaksajien härskiä rahastamista.

Bisneksen vielä jotenkin ymmärtäisi, jos demarit riistäisivät lisäarvoa vuokraamalla kolmea rakennuspahasta jollekin ulkopuoliselle käyttäjälle.

Nyt kupataan musiikkijuhlasäätiötä, jonka kaupunki itse omistaa ja jonka talouden tukemiseen se joutuu vuosittain pumppaamaan pari miljoonaa markkaa riihikuivaa rahaa.

Kuvaavaa on, että kun kansanpuiston edelleen vuokraamisesta Ruisrockille neuvoteltiin, pöydän molemmilla puolilla istui sos.dem Lehtinen; säätiön hallituksessa kaupunkia edustava Pekka Lehtinen ja edellä mainittu Sdp:n kunnallispomo Seppo Lehtinen.

Ei ihme, että vuokrasta päästiin lopulta molempia osapuolia tyydyttyvään, 120 000 markan ratkaisuun.

Vuokraoikeudella keinotteluun demarit ovat joutuneet turvautumaan sen jälkeen, kun edellinen tulolähde, Ruisrockin oluenmyynti tyrehtyi.

Kunnallisjärjestön vuosia yksinoikeudella hoitamassa olutkaupassa virtasi rahaa ohi kirjanpidon ja säätiön lähes kaksi miljoonaa markkaa.

Moni muu sopimuskumppani olisi moisesta petollisuudesta sanonut suhteet ikuisiksi ajoiksi irti, mutta ei Turun musiikkijuhlasäätiö.

Se tyytyi 120 000 markan katumusrahaan, jolla puolue lunasti etuoikeuden jatkaa säätiön ja kaupungin kynimistä.

Ruisrockin olut- ja vuokrakeinottelu ovat kouluesimerkkejä kunnallisen piilopuoluetuen organisoinnista. Kun laki kieltää rahan jakamisen suoraan ja avoimesti, käytetään hämääviä kiertoteitä.

Sdp ei ole suinkaan ainoa, jolle Turussa piilotukea virtaa. Esimerkiksi sosiaalisen palvelutoiminnan ympärillä pyörii puolueita läheltä viistävä bisnes, jossa kaupunkia on tarvittu tavan takaa maksumiehenä.

On jos jonkinmoista kansallista palvelutaloa, Turun suurperheisiä ja Luolavuoren kotikunnasta. Kaikki ne ovat varmaan tavallaan ja tahollaan hyvällä asialla, yhtä vain pakkaa puuttumaan: kyky tulla toimeen ilman kaupungin suoraan tai välillisesti antamaa tekohengitystä.

Valtaa pitävien puolueiden into jaella yhteisiä varoja mulle sulle -tyyliin ei näytä tuntevan minkäänlaisia häveliäisyyden rajoja. Yksi julkeuden kukkanen oli terveyslautakunnan maanantainen päätös hoivapalvelujen ostosta.

Kilpailuneuvoston kumoaman ratkaisun uusintakäsittelyssä ei suinkaan korjattu vain tehtyä virhettä eli halvimman tarjouksen hylkäämistä. Samalla lisättiin hoitopaikkojen kokonaismäärää niin, että myös kallein palvelujen myyjä voidaan pitää mukana.

Kaupungille tästä vaalivuoden manööveristä lankeaa yhteensä noin 4,5 miljoonan markan lisäkustannus.

Vaan mitäpä tuosta, mahtuuhan markkoja menosäkkiin. Eihän terveystoimen budjettivaillinki ole tänä vuonna vasta kuin 22 miljoonaa.

Kirjoittaja on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.