Kolumni Suomi 1950/Veli Junttila:
Ongelmien Eurooppa

Belgia oli keväällä ja kesällä 1950 sisällissodan partaalla. Syynä oli kuningaskriisi - varjo juuri päättyneen sodan ajalta. Kuningas Leopoldia arvosteltiin siitä, että hän natsien tunkeuduttua oli jäänyt Belgiaan annettuaan armeijalle antautumiskäskyn.

Arvostelua johtaneiden liberaalien ja vasemmistolaisten mielestä Hollannin kuningatar Vihelmina oli tehnyt esimerkillisesti siirtyessään Englantiin johtamaan vastarintaliikettä.

Opposition mukaan kuningas ei käynyt vastarintaa tarpeeksi tehokkaasti, joten häntä vaadittiin yleisesti luopumaan kruunustaan.

Belgiassa kuninkaan menettelyä tutki erityinen komissio, ja se katsoi 1947 kuninkaan toimineen moitteettomasti. Arvostelu ei kuitenkaan laantunut ja kuningas joutui oleskelemaan maanpaossa Sveitsissä, koska hallitus vastusti hänen paluutaan.

Vuonna 1949 vaalivoiton saavuttanut kristillissosiaalinen puolue järjesti kuninkaan kohtaloa koskevan kansanäänestyksen. Leopold ilmoitti luopuvansa kruunusta poikansa Baudouinin hyväksi, mikäli hän ei saa kansalta vähintään 55 prosentin kannatusta.

Kuninkaan puolesta äänesti lähes 58 prosenttia, mutta tämäkään ei ratkaissut ongelmaa. Paluuta vastustivat edelleen sosialistit ja liberaalit. Skisma kuumeni myös kansallisuuskysymykseksi: kuninkaan takana olivat flaamilaiset alueet, valloneista valtaosa oli paluuta vastaan.

Kesäkuun alussa kuningasta tukeva kristillissosiaalinen puolue sai ehdottoman enemmistön parlamentissa ja Leopold palasi kesäkuun 1950 lopulla.

Paluu aiheutti laajoja mellakoita, mielenosoituksia, sabotaasheja, lakkoja ja jopa sisällissotaa pelättiin heinäkuussa 1950.

Pitkällinen kriisi päättyi vähitellen siihen, kun Leopold luopui kruunusta ja vallasta poikansa Baudouinin hyväksi.

Neuvostoliiton ja Jugoslavia kommunistien välirikko "titoismi" aiheutti 50 vuotta sitten laajoja ja verisiä puhdistuksia muissa kommunistimassa - ja jopa lännessä - 1940-luvun loppupuolelta lähtien.

Albaniassa kovaotteinen pääministeri Enver Hoxha teloitutti mm. varapääministeri Koci Xoxen Jugoslavian asiamiehenä. Vankeustuomioita sateli ja kevääseen 1950 mennessä ainakin 5 000 petturia oli ajettu Jugoslaviaan.

Bulgarian puhdistuksissa hirtettiin kommunistipuolueen toinen pääsihteeri Traitso Kostov joulukuussa 1949. Kevääseen 1950 mennessä Bulgarian kommunistipuolue oli karkottanut lähemmäs 100 000 jäsentään.

Unkarissa erotettiin - Tauno Kuosan tietojen mukaan - jo 1949 alkukuukausina lähes viidennes puolueen jäsenistä. Unkarissakin teloitettiin pahimpia pettureita. Tunnetuin on entisen sisäministerin Laszlo Rajkin tapaus.

Rajkin vaimo Julia oli myös vankilassa ja hän joutui sellistään kuuntelemaan kaikkia yksityiskohtia myöten kun hänen miehensä kohtalotovereineen hirtettiin vankilan pihalla. Myös Janos Kadar, joka nousi valtaan 1956 kansannousun jälkeen, oli vuonna 1950 vainon ja kidutusten kohteena.

Puolassa puolueen pääsihteeri Wladyslav Gomulka oli oli pitkään vainon kohteena, mutta selviytyi hengissä. Venäläiset lähettivät Puolaan kuria pitämään marsalkka Konstantin Rokossovskin, joka nopeasti puolalaistuneena sai nimen Konstanty Rokosowski.

Kuosan mukaan Romanian puolueesta oli karkotettu parisataa tuhatta jäsentä kesään 1950 tultaessa. Puhdistusten uhriksi joutui mm. Anna Pauker, joka oli toiminut keskeisenä ideologina niin Moskovassa kuin Romaniassakin.

Tshekkoslovakiassa pidettiin kovaa kuria kommunistien vallankaappauksen jälkeen. Puolueesta erotettiin satatuhatta jäsentä ja puoli miljoonaa alennettiin jäsenehdokkaiksi. Puolueen pääsihteeri Rudolf Slansky hirtettiin.

Itä-Euroopan puhdistusten takana oli tietysti Josif Stalinin vauhkoisuus titoismin kitkemisessä. Stalinin käsi ulottui myös Länsi-Euroopan epäilyttäviin kommunistijohtajiin, joista monet menettivät paikkansa, mutta säilyttivät sentään päänsä.

Surkuhupaisaa on, että kommunisteja jahdattiin samaan aikaan 1950-luvun alussa myös Yhdysvalloissa. Kommunistivainon kärkihahmoksi nousi siellä senaattori Joseph McCarthy. Hänen vainoharhansa julkisuus alkoi talvella 1950 laajasta ulkoministeriön virkamiehiä koskevasta syytelistasta. McCarthy näki kummat kaikkialla, jopa armeijan johdon piirissä. Syytteet ulottui presidentti Dwight D.

Eisenhoveriin asti. mutta tässä prosessissa hän menetti täysin vaikutusvaltansa ja uskottavuutensa .
Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.