Pääkirjoitus 21.5. 2000:
Koulutus kannattaa, palkkahyöty
Suomessa eurooppalaista huippua

Koulutuksen merkitystä on korostettu Suomessa viime vuosikymmeninä ehtimiseen. Sen hyväksi on tehty mittavat määrät taloudellisia ja henkisiä investointeja. Tieto ja osaaminen on nostettu kansantaloudessa keskeisen tärkeäksi tuotannontekijäksi, jonka avulla pienellä maalla on mahdollisuus menestyä isoisten maailmassa.

Yksilön kannalta koulutusta voi tarkastella monesta näkökulmasta; itseisarvona, vaihtoarvona, käyttöarvona tai "näyttöarvona", niin kuin professori Reino Raivola on jaotellut. Sen voi nähdä myös yhteiskuntaa uusintavana voimavarana ja sivistyksen siirtomekanismina, jota ilman kulttuurinen kehitys taantuu.

Arvottipa ihminen koulutuksen miten tahansa, jokainen varmaan odottaa, että se olisi jollakin tavalla tuottava sijoitus. Opintielle on aina lähdetty leveämmän leivän hakuun. Koulutusta on pidetty parhaana väylänä paitsi parempiin ansioihin myös älyllisesti haasteellisempiin ja sosiaalisesti palkitsevampiin töihin.

Koulutuksen ekonomista hyötysuhdetta on selvitetty laajassa, viisitoista Euroopan maata kattavassa tutkimushankkeessa, jonka koordinaattorina Suomessa toimii Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla. Alustavat tulokset osittain vahvistavat, osittain horjuttavat vanhoja käsityksiä.

Suomalaiset miehet ovat brittien, portugalilaisten ja sveitsiläisten kanssa kärjessä, kun punnitaan, mikä on koulutuksen puhtaasti taloudellinen hyöty ihmiselle. Koulutuksen "tuottoasteeksi" on mitattu meillä 8 - 9 prosenttia. Se on selvästi teollisuusmaiden keskitason yläpuolella. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava suhdeluku on vain kolmen tietämissä.

Vähän teoreettiselta kuulostava tuottoaste kuvaa, paljonko koulutukseen sijoitettu raha antaa takaisin palkassa mitattuna. Tutkimuksen määrittelyn mukaan jokainen lisäkoulutusvuosi nostaa palkkoja kyseisen prosenttiluvun verran vuodessa.

EU:n rahoittaman tutkimuksen toinen, Suomelle kriittisempi tulos kertoo, ettei koulutuksen tuottoaste ole juurikaan muuttunut sitten 1980-luvun alun. Eli kaikki nämä vuodet, jolloin meillä juhlapuheissa on painotettu tietotaidon, osaamisen ja henkisen pääoman kartuttamisen tärkeyttä, koulutuksen taloudellinen hyötysuhde työansioiden tasolla on polkenut paikallaan.

Pientä lohtua tuo sentään se tutkimuksen tieto, jonka mukaan miesten ja naisten välinen koulutushyötyero parissa kymmenessä vuodessa hieman kaventunut. Ja että tuloverotus ahmaisee tuottoasteesta vain prosentin, puolentoista siivun.

Eripituisen koulutuksen hankkineiden väliset palkkaerot ovat Suomessa eurooppalaisittain vähintään tyydyttävät. Lopullisista ansiotasoeroista koulutus selittäää kuitenkin vain kolmanneksen, mikä on tietoyhteiskunnan strategian valossa kiusallisen vähän.

Vahva ay-liike ja työmarkkinoiden sopimuskulttuuri on pitänyt huolta siitä, että alakohtaiset tekijät ovat palkan muodostuksessa tärkeämpiä vaikuttimia kuin koulutus.

Kuvaava on tilanne sanomalehden kustannustoiminnassa; journalistien työehtosopimuksesta on turha etsiä palkkataulukkoa, jossa esimerkiksi akateeminen loppututkinto noteerattaisiin ansiota korottavaksi tekijäksi.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.