Kolumni/Ari Valjakka:
Laatua rakentamiseen

Näin rakentamisen huippusesongin aikana puheen kääntyessä rakentamiseen tai remontointiin, esiin nousee suomalaisen rakentamisen heikentynyt laatu. Käsitys tuntuu olevan melko yleinen.

Eräänä huonon kehityksen syynä pidetään suunnittelijoiden palkkiopolitiikan muutosta. Muutama vuosi sitten kilpailuvirasto pakotti arkkitehdit luopumaan perinteisestä hinnoittelustaan, jonka mukaan palkkiot olivat 3-4 prosenttia kohteen kokonaishinnasta. Nyt suunnittelijat kilpailevat puolta pienemmillä hinnoilla itseään hengiltä. On selvää, että halpa hinnoittelu lisää huonon suunnittelun riskiä.

Vertailun vuoksi otan esimerkkejä kolmen ammatinharjoittajan tuntiveloituksista: arkkitehti 240 mk, mainostoimisto 480 mk ja atk-suunnittelija 950 mk/tunti.

Työn kokonaislaatu kärsii kohteiden pilkkomisesta yhä pienempiin urakoihin. Työmaan vastaavalta työnjohdolta vaaditaan todellista ammattitaitoa ja kovuutta, kun hän yrittää pitää käsissään kokonaisuutta, jossa pienurakoitsijat eivät välitä mistään muusta kuin omasta osuudestaan. Tiedonkulku kangertelee ja vaikeuksien ilmetessä ketju vierittää syyt naapurin niskaan.

Kiireen jäljistä kuulee jatkuvasti tarinoita sekä pieniltä että suuremmilta työmailta. Talon perusta hutiloidaan, hiekkapatjaa ei vaivauduta junttaamaan kunnolla, laatoitus vedetään märän sementin päälle ja seiniin lyödään kosteita materiaaleja, vaikka homevaurioiden yleisyys on kaikkien tiedossa. Kunniantunto on tukahdutettu rahanahneuteen.

Mökkinaapurini on taistellut toista vuotta valmispakettina hankkimansa hirsitalon pystytysvirheistä. Työn tehnyt urakoitsija ei edes kiistä kardinaalimunauksiaan, jotka sopimuksen pikku teksti velvoittaa sen korjaamaan. Mutta missä ajassa, sitä ei ole huomattu kirjata paperille. Seurauksena on, että tuskastunut naapurini joutuu kerjäämään kuukausikaupalla firman miehiä paikalle korjaamaan virheitä.

Suomalaisten työmoraalin väitetään heikentyneen viime vuosina. Olen tähän asti kertonut pikanttina vitsinä kokemukseni Englannista, jossa asuessani jouduin todistamaan kylpyhuoneen laatoitusmiehen oharia. Kaveri sanoi piipahtavansa hakemaan varastolta muutamaa puuttuvaa laattaa. Niiden kahden vuoden aikana, jotka vielä asuimme huoneistossa, laattamies ei koskaan palannut. Muistona miehestä oli kylpyhuoneen nurkkaan jäänyt suuri liimapurkki.

Viime viikolla helsinkiläinen tuttavamme kertoi putkimiehen tehneen hänelle samanlaisen tempun. Eikä vain yksi vaan kolme peräkkäistä putkimiestä lähti tavaranhakuun palaamatta reissultaan. Ehkä työ oli vaikea, mutta neljäs tekijä kuuluu saattaneen työn kuitenkin nyt päätökseen.

Materiaalituhlauksesta rakennuksilla on tekeillä alan liiton selvitys. (HS 15.5.) Suomen rakennustyömailla käytetään vuosittain materiaaleja kaikkiaan 30 miljardin arvosta, siitä lähes kymmenesosa joutuu hukkaan.

Yli kahteen miljardiin markkaan nousevat tappiot johtuvat mm. materiaalien huolimattomasta käsittelystä ja heikosta suojauksesta. Kosteudelle herkkiä materiaaleja saatetaan jättää ulos sateeseen, vaikka kosteudelta suojaus maksaisi itsensä monin verroin takaisin. Omaa taloa rakentava ottaakin tämän huomioon, mutta vieraalle rakennettaessa ei tunnu olevan niin väliä.

Osasyy materiaalien makuuttamiseen on kuljetuslogistiikan heikkouksissa. Kun tarvikkeet eivät saa olla myöhässä, ne tuodaan paikalle liian aikaisin. Materiaalien pitäisi olla juuri oikealla paikalla sillä hetkellä kun niitä tarvitaan, ei ennemmin eikä myöhemmin. JOT, juuri oikeaan tarpeeseen -järjestelmää on opeteltu kauan mm. telakoilla, joissa pystytään säästämään suuria summia materiaalitoimitusten oikealla ajoituksella.

Ongelma korostuu myös ihmisen itsensä luoman pykäläviidakon ansiosta. Suurin osa materiaaleista kuljetetaan nykyään pakattuna työmaalle, esim. pellit kuljetuskehikoissa. Nämä pakkaukset eivät kuulu pakkaustarvikkeiden kierrätystoiminnan piiriin vaan ne on pakko viedä kaatopaikalle.

Pilaantuneista rakennusaineista ja pakkauksista suoritettavat kaatopaikkamaksut ja jätevero, joista peritään vielä arvonlisävero, nousevat vuosittain 800 miljoonaan markkaan. Paradoksi on Koneen ekohissi. Se on pakattu niin huolellisesti, että siitä tulee autokuormallinen pakkausjätettä kaatopaikalle.

Tämän kaiken maksaa asunnonostaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.