Komentaja Hägglund tömisytteli
jälleen ulkopolitiikan lasikaappia

Puolustusvoimain komentajan Gustav Hägglundin esittämä idea EU:n evakuointijoukoista on herättänyt siviilipäättäjissä lievää väkevämpää närkästystä. Kerta ei ole ensimmäinen, kun kenraali tömistelee elefantin elkein ulkopolitiikan lasikaapissa.

Hägglund on opittu tuntemaan kantaa ottavana armeijan ykkösupseerina, jonka mielestä sotilailla on yhtäläinen oikeus mielipiteensä ilmaisuun kuin muillakin kansalaisilla. Hän itse mitteli voimiaan aikoinaan jo ulkoministeri Pertti Paasion kanssa pohtimalla julkisesti EU-jäsenyyden seuraamuksia. Paasio kehotti kenraalia jättämään ulkopoliittiset lausunnot poliitikoille.

Silloinen pääesikunnan päällikkö ei Paasion neuvosta juuri perustanut. Puolustusvoimain komentajaksi 1994 kohonnut Hägglund on viime vuosina pikemminkin lisännyt näkemyksellistä aktiivisuuttaan.

Tämänkertainen kohu kuohahti pintaan Hägglundin esiintymisestä unionin väliaikaisen sotilaskomitean kokouksessa. Hän heitti ilmaan ajatuksen EU:n kriisinhallintajoukkojen toiminnan kehittämisestä siten, että niiden yhteyteen perustettaisiin pieni sotilaallinen erikoisjoukko evakuointitehtäviä varten.

Samanlaista erikoisjoukkoa Englanti on käyttänyt meneillään olevassa Sierra Leonen YK-operaatiossa. Siviiliväestön evakuointiin varautuminen kuuluu tuiki tavanomaisena osana useimpiin YK:n rauhanturvahankkeisiin.

Tätä taustaa vasten suomalaiskenraalin ehdotus ei kuulosta kauhistuttavan pöyristyttävältä. Ei semminkään, kun se esitettiin ideointikokouksessa, jonka vasiten piti pohtia, millaisia suoritusvaateita Helsingin huippukokouksessa perustettavaksi päätetyille EU:n kriisinhallintajoukoille käytännössä asetetaan.

Ulkopolitiikan korkeilta koturneilta Hägglundin menettelyä on tarkasteltu aivan toisenlaisin silmin. Erityisesti ulkoministeri Erkki Tuomiojan kerrotaan harmistuneen siitä, ettei kenraali kertonut ideastaan etukäteen, eikä tuonut sitä ulko- eikä puolustusministeriöön, joissa ulko- ja turvallisuuspoliittiset aloitteet tavallisesti valmistellaan. Presidentti Tarja Halonen sentään tuntuu suhtautuvan kohuun melko maltillisesti.

Vaikka perustuslaillisen järjestyksen mukaan ylintä valtaa Suomessa käyttävät jakamattomasti kansaa edustavat poliitikot eivät sotilaat, näin ylettömän kosketusarkoja ei pitäisi sentään edellistenkään reviiristään olla.

Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä suomalaisiin iskostettiin äärimmäisen tarkkaan kanonisoitu ulkopolitiikan liturgia. Vanha hapatus tuntuu yhä, vaikka maamme asema EU:n jäsenenä on siirtänyt rajoja ja vapauttanut keskustelua monilla tasoilla.

Toisaalta ei pidä unohtaa, että olemme nyt unionissa sisällä - vastuinemme ja velvoitteinemme. Yhteisen puolustuksen ajatus on jo oraalla, vaikka vielä eri nimellä. Mukanaolo kriisienhallinnan kehittämisessä kaikilla mahdollisilla foorumeilla on siksi mitä suurimmassa määrin Suomen edun mukaista.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.