Kolumni Suomi 1950/Veli Junttila:
Korkeat opinahjot kehittyivät

Turun kaupunginvaltuusto teki toukokuun 1950 alkupäivinä kauaskantoisen päätöksen: kaupunki luovutti Vesilinnanmäen rinteeltä Iso-Hämeenkadulta runsaat 17 000 neliömetrin tontin korvauksetta Turun yliopiston käyttöön niin pitkäksi aikaa kuin aluetta käytetään yliopiston tarkoituksiin.

TS:n uutisen mukaan yliopisto lupasi suorittaa ja kustantaa tonttiin liittyvien katujen rakentamisen ja päällystämisen. Yliopisto oli pyytänyt aluetta laboratoriorakennuksen sekä kasvitieteellisen puutarhan perustamista varten.

Tästä päätöksestä alkoi Turun yliopiston nykyinen rakennusryhmä hahmottua. Vuonna 1952 kaupunki luovutti yliopistolle Vesilinnanmäeltä maata vielä lähes 19 000 neliömetriä. Samalla yliopisto luopui Samppalinnanmäkeen suunnitellusta kirjastosta ja luovutti tontin kaupungille.

Suunnitelmat etenivät rakennuksiksi niin, että lukuvuoden 1954-1955 alkupuolella alueelle alun perin suunniteltu kemian ja fysiikan laitos sekä kirjasto muuttivat uusiin tiloihinsa. Tähän rakentamiskauteen liittyy Joutsenen veljesten ihme, Alaskan kullan kiertyminen kiinteistösijoitusten kautta yliopiston kirjastoksi.

Toukokuun 1950 alussa Turun valtuusto päätti myös Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan tontista. Tontti luovutettiin Vesilinnanmäeltä kasarmille johtavan tien varrelta.

Kauppahinta oli kolme miljoonaa markkaa ja se jäi ylioppilaskunnalle korottomaksi lainaksi niin pitkäksi aikaa kuin sitä käytetään ylioppilaskoti- ja osakuntatoimintaan. Kaupunki määräsi myös ylioppilaskunnan kadunrakentajaksi ja vaati, että tontilla on oltava vähintään 8 000 neliön rakennus kolme vuoden kuluttua.

Ylioppilaskunta oli ollut ikuinen kiertolainen kaupungissa. Keväällä 1950 toiminta jatkui Kaskenkatu 3:ssa pian kymmenettä vuotta. Ylioppilaskunta oli 400-päinen ja muutaman huoneen toimitilaa moitittiin ahtaaksi.

Asuntopula oli opiskelijoiden vaikea ongelma tuohon aikaan. Uuteen ylioppilastaloon laadittiin kiireesti piirustuksia, jotka lupasivat noin 150 asuntopaikkaa.

Ylioppilastalon hinnaksi oli laskettu 70 miljoonaa markkaa. Valtio oli tietysti päärahoittaja, mutta koko kansan yliopiston ylioppilaskunta pani alulle myös valtakunnallista keräystä, jonka odotettiin tuottavan ainakin 15 miljoonaa markkaa. Myös turkulaisten yritysten käsi jo siihen mennessä oli ollut karttuisa.

Liikkeellä oli myös rouva Vieno Koskenniemen johtama naistoimikunta. Se suunnitteli ohjelmallisia tilaisuuksia eri puolille maata ylioppilaskunnan hyväksi. Oli tulossa hedelmämessuja, pukunäytöksiä, lastenjuhlia, nuorisotansseja, teinijuhlia...

Turun kauppakorkeakoulu perustettiin "virallisesti" toukokuun 3. päivänä 1950, jolloin oppilaitoksen Säätiön valtuuskunta päätti korkeamman kaupallisen opetuksen aloittamisesta Turussa seuraavana syksynä.

Turun Sanomat kertoi seuraavana päivänä professori Niilo Ikolan sanoneen perustamistilaisuudessa kauppaopistolla, että päätös on "äärettömän tärkeä".

Ikola muistutti, että ensimmäistä askelta koulun synnyssä merkitsi ylioppilasluokan perustaminen kauppaopiston yhteyteen.

Uusi kauppaoppilaitoksista annettu laki tuli voimaan vuonna 1939 ja todennäköisesti Turku olisi saanut kauppakorkeakoulun jo 1941, mutta sota syttyikin.

Ikola myönsi, että uusi laitos on aluksi pieni ja vaatimaton, mutta siihen liittyy suuria tulevaisuuden lupauksia ja mahdollisuuksia. Puhuja uskoi, että Turun kaupunki ja liikemieskunta tulevat "hyvin vaalimaan uutta koulua".

Syksyllä alkavaan koulutukseen haki - Tauno Perälän kirjoittaman historian mukaan - yllättävän paljon opiskelijoita, 234 ylioppilasta ja 17 kauppa- ja teollisuusministeriön vaatimukset täyttänyttä kauppaopiston kurssin suorittanutta merkonomia. Näistä otettiin ensimmäisen vuosikurssin, Ylioppilasluokka A:n opiskelijoiksi 32 ylioppilasta ja 11 merkonomia.

Tutkintojärjestelmä oli sellainen, että ensin suoritettiin ekonomin tutkinto; vuosina 1950-1951 leivottiin jo 10 ekonomia. Näistä pääosa ryhtyi suorittamaan kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa, joista ensimmäiset kolme valmistuivat vuosina 1955-1956. Myös kauppatieteen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot tulivat pian 1950-luvun alussa mahdollisiksi.

Kauppaopiston yhteydessä toiminut kauppakorkeakoulu sai oman rakennuksen Rehtorinpellolle 1959.
Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.