Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni 14.5.2000:
Vaikea yhtälö

Emu-ajan ensimmäinen palkkakierros jätti jälkeensä sekavat tunnelmat. Kun paperi-, kemia- ja kuljetusala torjuivat jo ennakkoon keskitetyn tuloratkaisun, pelättiin liittokierroksen ajavan maan kaaokseen. Niin ei käynyt.

Metallin avaama 3,1 prosentin taso kesti melko hyvin verrattuna edelliseen vuoden 1995 liittokohtaiseen raamiin. Silloin loppupään sopimuksia tehtiin 3-4 kertaisilla korotuksilla alkupäähän verrattuna. Nyt haarukka jäi puolitoistakertaiseksi, alle kahden prosentin.

Avainryhmien holtiton käyttäytyminen ja erityisesti tukilakkoilu jättivät kuluttajille kierroksesta huonon jälkimaun. Karvaimmat maut kielelle jäävät lakkoilijoille itselleen, erityisesti Merimies-unionille.

Ensimmäisen kerran sitten Niilo Wällärin aikojen Merimies-unionin pakkopaita repesi ja liitto joutui perääntymään; lakko julistettiin, mutta laivat kulkivat.

Kiistan syyt ja taustat ovat mahdollisimman monimutkaiset, vaikka kysymys on vain yhden aluksen, Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöivän Super Sea Cat -aluksen virolaisen palveluhenkilöstön palkkasopimuksesta. Italian lipun alla kulkevan aluksen omistaa sama lontoolaisyritys, joka on myös Siljan pääomistaja. Silja Line puolestaan vain markkinoi alusta ja myy matkaliput sille.

Unioni haastoi riitaa väärän osapuolen kanssa, omistajaa ei näkynyt missään. Työntekijät taas kirosivat liittoaan, jonka he haluaisivat pysyvän mahdollisimman kaukana asioistaan.

Merellä vallitsee järjestäytymispakko, minullakin siitä on muistona Merimies-unionin jäsenkirja. Muutoin messikallen työ vuonna 1960 Etelä-Amerikan linjan m/s Asynjalla olisi jäänyt vain haaveeksi.

Unionin johto ilmoitti itsekin, etteivät he olleet missään yhteydessä jäseniinsä, lakko oli puhtaasti ylätason asia. Virolaisten penseyden rettelöintiin ymmärtää kun tietää, että heille maksetaan italialaisen työehtosopimuksen mukaisesti jo nyt kolminkertaista palkkaa, toistatuhatta dollaria kuussa, verrattuna siihen, mitä he kotimaassaan ansaitsevat. Suomalaisiin kone- ja kansimiehiin sovelletaan meikäläisiä työehtoja.

Suomen unioni ei saa tälle laivalle sopimusoikeutta, koska se kuuluu Italian kaksoisrekisterisopimuksen ja sitä kautta Italian tukien piiriin. Jos aluksessa on työsopimuksia ulkomaisten liittojen kanssa, tukiaiset loppuvat. Tässä sotkussa ei käy kateeksi yhtäkään kiistan osapuolta; suo on siellä, vetelä täällä.

Varustamojen välisessä kilpailussa virolaiset ovat jo nyt etulyöntiasemassa. Heidän aluksillaan noudatetaan virolaisia, huomattavasti halvempia sopimusehtoja. Jos unionin tavoite on jättää koko liikenne "kehitysapuna" virolaisten hoitoon, tällä tavoin se onnistuu luontevasti. Linja jatkaa unionin jääräpäistä toimintaa, jonka takia varustamot joutuvat liputtamaan laivansa muihin Euroopan maihin. Samalla unionin jäsenkunta supistuu entisestään.

Vaikka supistumisuhka on jo muutenkin olemassa rekkuloinnin seurauksena. Osa liiton omiakin jäseniä jäi töihin laivoille, mutta olennaista oli Konepäällystöliiton ja Laivapäällystöliiton jäsenten pysyminen työpaikallaan sopimustensa ja työrauhavelvoitteen mukaisesti. Unionin edustajakokouksen käytävillä arvuuteltiinkin viikonvaihteessa, miten nopeasti esimiesasemassa oleva palveluhenkilöstö, intendentit, baarimestarit jne. siirtyvät nyt laivapäällystöliiton jäseniksi.

Satojen hyvätuloisten jäsenten siirtyminen naapuriliiton puolelle lyö uutta lovea Merimies-unionin jäsenmaksukassaan. Tämän Gordionin solmun purku on edessä unionin uudella puheenjohtajalla, kovan linjan juristiksi luonnehditulla Simo Zittingillä .

Kuljetuspuolen avainliitoilla on taipumus jatkuvaan viattomien kansalaisten elämän häiriköintiin. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT riensi ilman eri komentoa unionin avuksi panemalla ahtaajat tukilakkoon maissa. Vastasolmitun sopimuksen työrauhavelvoite on tällekin liitolle ilmaa. Ei ihme, että vastuullinen ay-liike, eturintamassa tiistaina eläköityvä Metallin Per-Erik Lundh on huolissaan tilanteesta.

Kaikki vannovat seuraavan tupon nimiin, mutta miten purkaa ennen sitä AKT:n valtakunnansovittelijan toimistossa tekemä uusi palkkasopimus. Tupoon tuskin sopii, että yhdelle alalle on jo pohjiksi sovittu lähivuosiksi noin puolet eli 1,4 prosenttia muita paremmat korotukset.

Tähän SAK:n Lauri Ihalaisella ei ole mitään sanottavaa. Päinvastoin hän korostaa lakko-oikeutta käytetyn ja käytettävän jatkossakin hyvin harkiten, joten tukilakkojen suhteen ei lainsäädäntötoimiin ole aihetta.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.