Pääkirjoitus 14. 5. 2000:
Kunnallinen verorasitus jakautuu
Suomessa luvattoman epätasaisesti

Suomalaisten pitäisi olla julkisvallan edessä yhdenvertaisia riippumatta siitä, missä maan kolkassa he sattuvat asumaan. Monien kansalaisoikeuksien ja -velvollisuuksien kohdalla se varmaan pitääkin paikkaansa, mutta ei toden totta verotuksessa.

Veronmaksajien keskusliiton alkuviikolla julkistama tutkimus on karua kertomaa siitä, miten epätasaisesti kuntaverotus kansalaisia kohtelee. Rasituserot vaihtelevat jyrkästi maakunnasta ja pitäjästä toiseen.

Selvityksen ääripäitä edustavat Pohjanmaan rannikon ruotsinvoittoinen Maalahti ja pääkaupunkiseudun Kauniainen. Edellisessä veroprosentti on 19,75 ja jälkimmäisessä 15,5.

Ero konkretisoituu, kun lasketaan yhteen keskipalkkaisen perheen kaikki tuloverot ja verrataan niitä keskenään. Maalahtelainen ruokakunta pulittaa samoista ansioista liki 13 700 markkaan enemmän yhteiskunnalle vuodessa kuin kaimansa Kauniaisissa.

Vastikkeeksi saatujen hyötyjen vertailussa asetelma on juuri päin vastoin. Iso äveriäs kaupunki pystyy tarjoamaan asukkailleen monipuolisemmat palvelut kuin piskuinen maalaiskilpailijansa.

Jos katsoo keveimmin tuloverotettujen luetteloa eteenpäin, voi yllättyä listan heterogeenisuudesta. Kauniaisen jälkeen tulee eteläkarjalainen Luumäki, kolmantena Helsinki, neljäntenä taas eteläkarjalainen Ruokolahti hyvässä peesissään Uudenmaan Kerava sekä Varsinais-Suomen Masku ja Naantali.

Yleensä keskimääräistä korkeampia kunnallisveroja peritään selvityksen mukaan Keski-Pohjanmaalla sekä Lapin, Kainuun ja Pohjois-Karjalan vyöhykkeellä. Tavallista matalampien prosenttien alueita ovat puolestaan Uusimaa ja eteläisen Suomen rannikkomaakunnat.

Työtä tekevien palkkapussi on kunnille keskeinen verotuksen kohde. Kuntien kassaan kilahtaa tänä vuonna verotuloja arviolta noin 75 miljardia markkaa, josta 78 prosenttia on peräisin ansiotuloista. Loput ovat kiinteistö- ja yhteisöveron tuottoa.

Luvut osoittavat, miten olennaisen tärkeä tavallisten palkansaajien panos kuntien taloudelle on. Eikä merkitystä ainakaan vähennä, että kunnallisvero on jakovero, joka rasittaa kaikkia yhtäläisellä osuudella tulojen suuruuteen katsomatta.

Toisaalta jaettavaa syntyy vain sillä edellytyksellä, että kunnassa on vireä elinkeinoelämä, joka pystyy työllistämään. Valitettavasti tässä suhteessa kuntien lähtökohdat eivät ole aina kovin tasa-arvoiset.

Kun verotustietojen rinnalla vertailee kuntien velkaantumisen tunnuslukuja, huomaa mielenkiintoisia eroa kuntien tavassa hoitaa talouttaan. Esimerkiksi korkeiden veroprosenttien Kainuussa keskimääräinen velka asukasta kohti on vain vajaa 3300 markkaa, kun rintamailla Varsinais-Suomessa sitä on melkein pari tonnia enemmän.

Näyttää siltä, että korkean verotuksen kunnat suhtautuvat velanottoon varovaisemmin kuin kohtuullisemmalla veroprosentilla toimeen tulevat. Toisaalta veroruuvia eivät tunnu suostuvan höllentämään sellaisetkaan ökykunnat, joiden talous ja työllisyys ovat olleet pitkään hyvällä tolalla. Sitä kansalaisten on tietysti vaikea sulattaa maassa, jossa veroies on muutoinkin yksi maailman raskaimpia.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.