Pääkirjoitus 12.5.2000:
Pörssiyhtiö Koneesta Herlinien
omistajasuvulle avoimuusongelma

Yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä perheyrityksiä, hissejä valmistava Kone Osakeyhtiö on joutunut omistusjärjestelyjensä vuoksi kiusalliseen ristiriitaan. Pörssiyhtiönä siltä edellytetään tiettyä ulkoista avoimuutta, johon suvun sisäisen vallanjakokulttuurin on ollut ilmeisen työlästä taipua.

Koneen hallituksen puheenjohtaja Pekka Herlin teki runsas vuosi sitten kaikessa hiljaisuudessa osakelahjoituksen, jolla hän perimystilanteessa luovuttaa yrityksen määräysvallan vanhimmalle pojalleen Antille. Pitkään salassa pidetty järjestely ärsytti perheen muita lapsia jopa siinä määrin, että suvun päämiehen nuorempi poika, Ilkka Herlin erosi yhtiön hallituksesta.

Taitavasti holding-yhtiöiden avulla toteutettu vallanperimys on herättänyt kritiikkiä myös pörssipiireissä. Vaikka Kone on jo neljännessä sukupolvessa Herlinien vankasti omistama miljardiyritys, se on myös julkisesti noteerattu yhtiö. Nyt kysytäänkin, miten salainen lahjoitus otti huomioon ulkopuoliset sijoittajat, jotka sentään hallitsevat 36 prosenttia yhtiön äänivaltaisista osakkeista.

Arvopaperimarkkinalain mukaan pörssiyhtiön velvollisuus on tiedottaa viipymättä kaikista osakkeen arvoon vaikuttavista tekijöistä. Se, että tieto tulevasta vallan siirrosta julkistettiin vasta noin 14 kuukautta lahjakirjan allekirjoittamisen jälkeen, täyttää ehkä nipin napin lain kirjaimen, mutta tuskin henkeä ja tarkoitusta. Koneeseen sijoittaneille ei ole ollenkaan yhdentekevää, kuka firmaa vastaisuudessa johtaa.

Tulevaisuutta ennakoivan omistusjärjestelyn taustalla on epäilemättä Pekka Herlinin halu säilyttää yritys suvun hallussa. Ottajia maailman neljänneksi suurimmalla hissien valmistajalla riittää. Sekä saksalaiset Schindler ja Thyssen että amerikkalainen Otis ostaisivat kernaasti pois tuloskuntoisen ja tuotekehittelyistään tunnetun kilpailijansa.

Koneen tapaus on kuvaava esimerkki ongelmista, joihin perheyrityksen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä usein törmätään. Prosessi on raskas paitsi verotuksellisten syiden vuoksi ja perhesuhteiden kannalta myös siksi, ettei sopivia jatkajia liiketoiminnan vastuuasemiin ole aina helppo löytää.

Vielä hankalampi perimyskysymyksen järjestely on, jos yritys on Koneen tavoin jakanut omistajuutta ulkopuolelle. Ei ole enää nykypäivänä realistista olettaa, että riskirahaa firmaan tuovat sijoittajat tyytyisivät ikään kuin äänettöminä yhtiömiehinä vain seuraamaan asioita sivusta.

Vaikka Suomi on jopa eurooppalaisen mittapuun mukaan varsinainen perheyritysten maa, julkisesti noteerattujen yhtiöiden joukossa ne ovat poikkeus. Perheyritys sopii luonteeltaan huonosti pörssiin. Sen eräät listautujat ovat huomanneet vasta jälkeenpäin. Ja maksaneet omistuksen takaisin lunastuksesta raskaat oppirahat.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.