Juhani Heimosen Rivien välistä -kolumni 11.5.2000:
Työministeriö imagotalkoissa

Konstit on monet, sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki.

Melkein yhtä kekseliääksi on osoittautunut työministeriö, joka on viime vuosina rakentanut itselleen uutterasti ulkoista kuvaa, hienosti sanottuna imagoa.

Työhallinnon leiviskä ei ollut lama-Suomessa ollenkaan helppo. Vaikka byrokratia kuinka paiski töitä, työpaikkoja ei riittänyt kaikille. Tilastot sen kuin rumenivat ja usko viranomaisten kaikkivoipaisuuteen rapisi pahasti karrelle.

Ylettömistä odotuksista turhautunut työministeriö rupesi aristelemaan ulkokuortaan. Se halusi tietää, mitä siitä ajatellaan, kuka on vastaan ja kuka puolesta.

Sosiaalidemokraattinen työministeri Liisa Jaakonsaari ei tyytynyt arvailuihin eikä salaliittoteorioihin. Hän teetätti 1998 vaivihkaa selvityksen, jossa arvioitiin, miten eri tiedotusvälineet ja niissä työskentelevät toimittajat olivat käsitelleet ajankohtaista työvoimapoliittista uudistusta.

Toimeksiannon sai ilman tarjouskilpailua viestintätoimisto Grey Eminence, jonka konsulttina toimi tuolloin Sdp:n entinen puoluesihteeri Ulpu Iivari .

"Harmaa Eminenssi" hoiti homman tunnollisesti ja tulosti Jaakonsaarelle tuota pikaa listan, jossa mediat ja journalistit oli pantu pisteytysjärjestykseen. Sitä vilkaisemalla ministeriön oli helppo tehdä omat johtopäätöksensä.

Kieltämättä kätevä manuaali. Eikä maksanut paljon. Vain vaivaiset 220 000 markkaa.

Ilman turhia kilpailutuksia toteutettiin myös Jaakonsaaren paria vuotta aikaisemmin käynnistämä profiilin nostatusprojekti.

Turkulainen mainostoimisto Briiffi väsäsi ministeriölle neljänä vuonna peräkkäin kampanjan, jolla pyrittiin herättämään työnantajissa positiivista kiinnostusta työvoimapalveluihin.

Kuukauden mittainen tilaustyö maksoi lehtitietojen mukaan miljoonasta puoleentoista miljoonaa markkaa vuodessa. Pikku summa työministeriön noihin aikoihin vajaan kahdentoista tuhannen miljoonan markan menoissa - vai mitä.

Niin tuntuu aprikoineen ainakin ministeriön tiedotuspäällikkö Karri Varmo , jonka päätöksellä mainoskampanjan kilpailuttamisesta luovuttiin.

Hän on myöhemminkin osoittanut kadehdittavaa suurpiirteisyyttä veronmaksajien rahojen tuuleen kylvämisessä.

Varmon johdolla ministeriön viestintäosasto on kehitellyt toinen toistaan omintakeisempia imagon rakennuspalikoita.

Yksi luomuksista on "sponsoroitu viestintä". Arkikielellä se tarkoittanee lähinnä journalistista lahjontaa.

Siitä kaiketi on ollut kyse, kun Varmo on maksanut yksityisille liike-elämän uusasiakaslehdille riihikuivaa siitä, että nämä julkaisevat työhallinnosta näyttävän myönteistä toimituksellista aineistoa.

On mahtanut kansliapäällikkö Pertti Sorsaa naurattaa, kun hänelle jälkikäteen selvisi, että Johtoporras -lehden taannoin hänestä laatima myötäsukainen haastattelu oli ostettua kamaa.

Varmo ei näe mitään kummallista siinä, että hän on ohjannut tällä tavalla satoja tuhansia markkoja julkaisulle, jonka toimitusneuvostossa hän itse istuu (TS 5.5.). Nehän ovat vain "mikroskooppisen pieni" noro ministeriön kautta kulkevien 30 miljoonan markan viestintämäärärahojen tulvassa.

Vähemmästäkin alkaa ihmetellä, mistä ministeriöön noin mainioita alansa eksperttejä on siunaantunut.

Arkistoja kaivamalla muistuu mieleen erään Urpo Leppäsen kausi tasavallan työministerinä. Hän on jäänyt politiikan historiaan lupauksesta kitkeä kuudessa kuukaudessa työttömyys Suomesta.

No, ainakaan VTK Karri Varmolle Leppänen ei pystynyt virkaa järjestämään. Sen teki vasta Holkerin hallituksen työministeri, demarien Matti Puhakka .

Tiedotustehtäviin Varmo oli pätevöitynyt Smp:n äänenkannattajan Suomen Uutisten päätoimittajana. Hän oli kehittänyt ansiokkaasti lehteä erityisesti siirtämällä sen painamisen Turkuun.

Päätoimensa ohella työministeriön tiedotuspäällikkö on harrastanut bisnestä pöytälaatikkotasolla. Hän on ollut mukana Tavoiteviestintä -nimisessä avoimessa yhtiössä ja istuu tälläkin hetkellä Liipotin Oy:n hallituksessa.

Liipottimen toimialana ovat muun muassa lehtiartikkeleiden, valokuvien ja julkaisujen toimittaminen, kustannus ja myynti.

Työministeriön vuosia jatkuneissa imagotalkoissa on nyt tultu katumusvaiheeseen. Tuore experttiministeri Tarja Filatov on lähtenyt kiusallisen julkisuuden pakottamana panemaan viestintäosastoaan kuriin ja nuhteeseen.

Mitä itse missioon tulee, ministeriön kannattaisi vastaisuuden varalta muistaa, ettei yhteisökuvan rakentaminen onnistu

vippaskonstein.

Positiivisen imagon pitää perustua todellisuuteen. Ja sen aineksia työhallinnolla on yllin kyllin organisaation perustasoilla; siellä missä kasvoton byrokratia muuttuu inhimilliseksi vuorovaikutukseksi.

Kirjoittaja on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.