Päivän Pistot -kolumni/Aimo Massinen:
Kaiken se kestää ja kärsii

Elämä on mielenkiintoista. Maailmaa voi tutkailla niin monenlaisesta luupista.

Vappuna, työväenliikkeen ja ylioppilaiden suurena juhlapäivänä kurkistin nuorten uusrikkaiden, Rytsölän veljesten elämänarvoihin Tervo&Päivärinta -ohjelman suorassa tv-lähetyksessä.

Juuri sitä ennen olin lukenut vanhasairaiden Raatikaisen "veljesten", Erkin ja Kaisan nykyelämästä Erkin vaimolleen omistamasta kirjasta Se ruusu on puhdasta purppuraa (WSOY).

Elämänarvojen kontrasti oli melkoinen.

Rytsölän veljekset Jaakko , 26, ja Antti , 24, äkkirikastuivat nettibisneksellä. He perustivat noin viisi vuotta sitten internet-palveluja tuottavan yrityksen, joka sittemmin yhdistyi Saunalahteen.

Ja kun Saunalahti listautui pörssiin, Rytsölän veljekset rahastivat osakkeitaan noin 25 miljoonalla markalla kumpikin, mikä sinänsä on vasta osa heidän osakkeidensa kokonaismäärästä.

Sen jälkeen pojat ovat panneet rahaa haisemaan. Kumpikin veljeksistä osti 2,65 miljoonan markan arvoisen Lamborghini-loistoauton. Arkisempaan käyttöön hankittiin Ferrari ja Harley-Davidson -moottoripyörä. Ja isälle synttärilahjaksi Porsche-urheiluauto.

Suomi on siis silläkin tavalla amerikkalaistunut, ettei rikastumistaan tarvitse enää mitenkään hävetä. Ahneuskin on synti vain köyhälle.

Nuoret pojat haluavat nauttia rikkaiden leikkikaluista. Jaakko Rytsölä on laskenut, että hän voi tuhlata kuukaudessa 600 000 markkaa ilman että rahat loppuvat.

Vaikka huikean kalliiden autojen ostossa ei ole veljestenkään mielestä mitään järkeä, johonkin niitä rahoja on kiva levitellä. Sitä paitsi niitä riittää silti sijoittamiseen ja liiketoimintaan.

Jokainen saa tietysti tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa. Sitä paitsi Rytsölän veljekset ovat ne omalla työllään ja kekseliäisyydellään ansainneet. Eivätkä he aio lopettaa työntekoa nettibisneksessä.

Mielenkiintoista on, että Rytsölän veljesten isovanhemmat Eino Wuokko ja Eila Vuokko tunnettiin vahvasta demaritaustastaan. Eino oli keskeinen vaikuttaja mm. työväen urheiluliikkeessä. Eila oli lehtinainen ja kunnallispoliitikko.

Tv-ohjelmassa ihan sympaattisesti esiintyneet pojat itse eivät paljon piittaa politiikasta, mutta arvostavat hyvinvointivaltion saavutuksia - ja maksavat kiltisti veronsa.

2000-luvun sosiaalidemokratia ulottuu urheiluautojenkin tasolle.

Raatikaisen Erkin ja Kaisan perheessä ei haaveilla urheiluautoista. Ollaan onnellisia, jos pystytään edes hiljaa kävelemään - ilman pyörätuolia.

Erkki itsekin on läpikäynyt monet sairaudet syöpäleikkauksineen kaikkineen, mutta nyt hän on keskivaikeaa Alzheimerin tautia sairastavan vaimonsa omaishoitaja.

71-vuotiaan entisen pitkäaikaisen kansanedustajan ja toistaiseksi ainoan naispuolisen sisäministerin sairaus etenee hitaasti mutta vääjäämättä. Erkki kuvailee itseään pari vuotta vanhemman vaimonsa tilan kehittymistä koruttoman avoimesti.

Yleisradion entinen pääjohtaja, Sdp:n entinen puoluesihteeri ja moniulotteinen journalisti nimeää kirjansa elegiaksi, sururunoksi. Siitä huokuu yhä syvenevä kiintymys ja rakkaus pitkäaikaista elämänkumppania kohtaan.

Kirja on hiljainen hyvästijättö, viipyilevä kädenpuristus rakkaalleen, ennen kuin kosketus kirpoaa. Raatikainen vangitsee koskettavasti kasvoille kuivuneet kyyneleet, mutta samalla hän pystyy kaihoisan nykyisyyden lomassa käymään lakonisesti läpi menneitä elämän kohokohtia, yksityisiä ja julkisia.

Kaisa oli Erkille tärkeä jo poliittisen uran aikana. Koin sen kerran konkreettisesti itsekin.

Kun Turun Päivälehden päätoimittajana vuonna 1986 rohkenin kolumnissani arvostella sisäministeri Kaisa Raatikaista Tshernobylin ydinturman ja Mikkelin panttivankidraaman hoidosta tietyiltä osin, Erkki sanoi tuttavuutemme totaalisesti irti ja lopetti välittömästi oman kolumnointinsa samassa lehdessä.

Raatikaiset kokivat median silloisen viestintämyrskyn ylipäätään kohtuuttomaksi. Erkki pohtii kirjassaan jopa sitä, aiheuttiko Kaisan kokema julkinen stressi sairauden puhkeamisen, sillä Alzheimerin taudin syitähän ei yleensä tunneta.

Raatikaisten keskinäinen yhteys sairauden keskellä on vaikuttava. Se panee jälleen kysymään, mikä elämässä on tärkeää.

Erkki vastaa itse apostoli Paavalin sanoin, että "ne ovat usko, toivo ja rakkaus, ja suurin niistä on rakkaus". "Kaiken se kestää. Kaiken se kärsii."

Rakkaus loistoautoihin on ainakin kovin toisenlaista.
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.