Pääkirjoitus 1.5. 2000:
Vappu päivittää aatteet

Vappu on perinteisesti kevään, ylioppilaiden, työväen ja nykyisin keskiluokan karnevaali. Juhlaa aiemmin kuorruttaneet punaliput ja palopuheet ovat jääneet muun humun ja hulinan varjoon.

Vuosikymmen sitten käynnistyi muutos, joka ravisteli myös vapun perinteitä. Neuvostoliiton romahdus murensi työväenliikkeen aatteellista pohjaa, markkinavoimat mylläsivät maailmaa uuteen järjestykseen. Talouden lippu siirtyi kärkeen.

Ideologinen järistys ei suuremmin häirinnyt maamme puolueita. Ne elävät omassa maailmassaan kuin virasto, jossa työntekijät työllistävät toisensa. Ohjelmia kirjoitetaan ympäröivää maailmaa vastaaviksi, mutta käytännössä elo on entistä.

Puoluekartalta katosi Smp, muttei aatteellisista syistä. Muutos tempaisi jalustaltaan myös puolueen entisen puheenjohtajan Pekka Vennamon, joka puolueen avulla nousi maan taloudelliseen eliittiin.

Rajuimmin sosialismin raunioituminen koetteli Skdl:n ja Skp:n ympärille rakentunutta kulissijärjestöryvästä. Sekin kaatui kolisten ja tilalle synnytettiin vasemmistoliitto, joka äskettäin vietti 10-vuotisjuhliaan.

Vasemmistoliiton alkutaival oli horjuvaa. Ensimmäiset viisi vuotta vähemmistöläiset ja enemmistöläiset kamppailivat vallasta järjestössä. Vuosikymmenen puolivälissä puhuttiin kolmannesta vasemmistosta. Ne puheet ovat unohtuneet.

Vasemmistoliitto teki ratkaisevan linjavalinnan lähtiessään Paavo Lipposen ensimmäiseen sateenkaarihallitukseen, jossa mukana oli myös kokoomus. Sen jälkeen vasemmistoliitto on yhä selkeämmin ollut Sdp:n tukipuolue, johon on voinut luottaa kiperissä tilanteissa.

Puolueen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes kaipasi juhlaristeilyllä vasemmistoliittoon lisää vihreyttä. Alkuun punavihreä kavahdutti puolueen ay-siipeä, mutta nyt puolueen asema näyttää vankistuneen siinä mitassa, että vihreää voidaan taas väläyttää.

Toisaalta vihreys vasemmistoliitossa on edelleenkin enemmän kosmetiikkaa kuin realismia. Puolueen ammattiyhdistyssiipi on puoluerungon kantava osa. Se ei vihreile ja on kestänyt muutokset paremmin kuin puolue. Se on nähty tämänkin kevään ay-liittovaaleissa.

Viime vuosikymmenen murros näkyy maassamme monin tavoin: kulkueiden tilalle ovat tulleet jonot. Suomi on jakautunut kahden jonon maaksi. Toisessa jonotetaan ruokaa, toisessa teknologiaosakkeita.

On havahduttu myös siihen, että politiikka ei saa olla pelkkää hallinnointia. Se ei ole taistelua vahvan markan puolesta, se on kamppailua heikon ihmisen puolesta. Markkinavoimien takana on päätöksiä, joihin voidaan vaikuttaa päätöksin.

Kestävä kilpailukyky ei synny niin, että kustannukset jäävät yhteiskunnan kontolle. Laskelmiin on otettava myös ympäristö- ja sosiaaliset kulut.

Työsarkaa puolueille riittää, mutta niiden on kyettävä muuttumaan, vastaamaan nopeasti muuttuvan ajan monenlaisiin haasteisiin.

Tämän vapun lauluksi sopisi vaikka: tien orjat sorron yöstä nouskaa... Niin ankarasti autoilijoita kuritetaan veroilla ja maksuilla.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.