Aimo Massisen Päivän pistot -kolumni:
Tuomioja seurannee Lipposta

Vielä vähän aikaa sitten näytti siltä, että Harvardiin lähtevä Esko Aho joutuu jättämään keskustan puheenjohtajuuden, kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö siirtyy Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (ERDB) johtoon ja Paavo Lipponen , 59, eroaa Sdp:n johdosta puolueensa profiilin uusiutumisen välttämättömyydestä.

Politiikassa tilanteet muuttuvat kuitenkin nopeasti. Nyt vaikuttaa siltä, että ajolähtötilanne on vain Lipposella. Jatkoaika tuskin on hänellä enää mahdollinen, vaikka sellaistakin varmasti jotkut vielä virittelevät.

Ahon tulevaisuus sinetöityi eduskunnan täysistunnossa. Niukasti äänin 91 - 77 eduskunta hyväksyi Ahon loma-anomuksen.

Mutta tuo äänestystulos samalla myös pelasti Ahon jatkon keskustan puheenjohtajana. Nimittäin jos hän ei olisi saanut eduskunnalta lomaa ja hän olisi joka tapauksessa matkustanut Harvardiin, ero olisi ollut väistämätön.

Ahon seuraajaehdokkaat ehtivät jo kuopia levottomina lähtötelineissään, mutta Harvardin mies tuskin saa edes vastaehdokasta kesäkuun puoluekokouksessa. Vaikka Ahon pakastepuheenjohtajuus ja itsekäs vetäytyminen kunnallisvaalitaiston velvollisuuksista monia ärsyttääkin, kenelläkään ei mahdollisuuksia Ahon kaatoon äänestyksessä.

Politiikassa ei mikään ole varmaa, mutta näillä näkymin Suomen keskusta saa nauttia Ahon mestaroinnista vielä vuosikausia eteenpäin. Hänet on valittava uudelleen johtoon paitsi nyt, myös vuonna 2002.

Ja jos kepu menestyy vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, pääsee hallitukseen ja Aho kipuaa peräti pääministeriksi, totta kai hänen on jatkettava keskustan johdossa myös vuoden 2004 puoluekokouksen jälkeen. Sitä paitsi silloinkin Aho on vasta 50-vuotias mies.

Kun nuoria miehiä valitsee merkittäville paikoille, siinä on se riski, ettei heistä pääse aivan nopeasti eroon. Ahon paikan kärkkyjien ranking-listan kärjessä olevat Matti Vanhanen, Olli Rehn ja Maria Kaisa Aulakin ehtivät kovasti vanhentua, ennen kuin puheenjohtajan tuoli on taas vapaa.

Kokoomuksen Sauli Niinistö on periaatteessa valmis merkittävään kansainväliseen tehtävään, mutta ellei sellaista ole lähitulevaisuudessa tarjolla, hänkin katsoo vielä vuoden 2003 eduskuntavaalit puoluejohtajana ja pääministeriehdokkaana.

Painetta Niinistön eroon ei juurikaan ole. Päinvastoin hänen lähtönsä puolueen johdosta juuri nyt, kun kokoomus presidentinvaalien ja sen jälkeisen sekoilun seurauksena on alamaissa, tulkittaisiin helposti rintamakarkuruudeksi.

Niinistön seuraajaehdokkaiden ranking-listan kärjessä ovat nyt Kari Häkämies, Olli-Pekka Heinonen ja Ville Itälä . Kun Itälästä tullee syksyllä uusi sisäasiainministeri, hänen profiilinsa nousee entisestään.

Sdp:n seuraava puoluekokous on vuonna 2002, jolloin puheenjohtaja mitä ilmeisemmin vaihtuu. Lipponen jatkaa kuitenkin pääministerinä vaalikauden loppuun.

Puoluejohdon uusiminen on väistämätöntä inhimillisistäkin syistä. Lipposesta tulee Kalevi Sorsan jälkeen Suomen toiseksi pitkäaikaisin pääministeri, mikä on vienyt ymmärrettävästi miehestä mehut.

Lipponen jää historiaan EU-Suomen merkittävänä pääministerinä, mutta puoluejohtajana häneen suhtaudutaan ristiriitaisemmin. Lipposen aatteellinen profiili on monen mielestä jäänyt liian ohueksi.

Sdp:n pitkäaikainen ongelma on ollut puoluekentän kuihtuminen ja vanheneminen. Nuoria ei ole näköpiirissä myöskään Lipposen seuraajaehdokkaina.

Puheenjohtajakandidaattina pitkään pidetty Jouni Backmankin on jo 41-vuotias. Ikä on sinänsä puheenjohtajaksi mitä sopivin, mutta Backmanin jäätyä pois hallituksesta hän on vajonnut lähes tuntemattoman rivikansanedustajan tasolle.

Lipposen vahvimmat seuraajaehdokkaat löytyvätkin vähän vanhemmista ikäluokista. Juuri nyt Sdp:n puheenjohtajaäänestys käytäisiin todennäköisesti Erkki Tuomiojan , 53, ja Johannes Koskisen , 45, välillä.

Oikeusministeri Koskinen on vähän väritön, mutta hänen profiilinsa kohoaa koko ajan. Koskinen yllätti menemällä ministerinä naimisiinkin, mutta viinaa hän ei ole ukkomiehenäkään ryhtynyt juomaan.

Lipposen vahvin seuraajaehdokas on silti Erkki Tuomioja, jonka särmät ovat vuosikymmenien aikana hioutuneet jopa uskottavaksi pääministerikandidaatiksi asti. Tuomiojan radikalismista on jäljellä vain hieman nukkavieru, takin napit auki repsottava olemus.
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.