Pääkirjoitus 28.4. 2000:
Uudistuksista huolimatta pienet jäävät jalkoihin EU-nimityksissä

Suurilla EU-mailla on ollut taipumuksena omia itselleen tiettyjä komission osastojen huippuvirkoja, ei niinkään hakijan pätevyyden kuin maan painoarvon perusteella. Jacques Santerin komission saatua ankaraa kritiikkiä parlamentilta muun muassa virkanimityksistä tästä käytännöstä haluttiin tehdä loppu.

Romano Prodin johtaman komission organisaatiouudistuksista vastaava komissaari Neil Kinnock on pyrkinyt luomaan uudet säännöt nimityspolitiikalle. Periaatteessa lähdetään nyt siitä, että pätevyys ja kokemus ovat etenemisen tärkeimmät edellytykset. Kansallisia "lippuja" ei enää hyväksytä yhdenkään pääjohtajan tuolissa. Hyvällä syyllä voi sanoa, että jo oli aikakin.

Kinnock on kuitenkin muistuttanut, että pätevyyden korostaminen ei saa estää maantieteellisen tasapainon toteutumista, mikä on välttämätöntä monikansallisen yhteisön hallinnossa. Kansallisuus ei kuitenkaan saa enää määrätä, kun viranhaltijoita nimitetään korkeisiin asemiin.

Uudet säännöt ovat varmasti hyväätarkoittavia, koska niiden avulla pyritään pääsemään eroon nepotismista ja ystävien suosimisesta, josta komissio on jäänyt kiinni. Suomen osalta uudet pelisäännöt näyttävät kuitenkin toimivan niin, että meille ei huippuvirkoja heru ja nekin joita on ollut, menetetään. Pätevyydestä asia tuskin on kiinni.

Tuorein esimerkki tästä on ulkoministeriön poliittisen osaston päällikön Pertti Torstilan todennäköinen syrjäyttäminen kisassa, jota käydään parhaillaan komission ulkosuhteiden osaston varapääjohtajan paikasta. Siitä huolimatta, että Torstilan pätevyydestä ei ole mitään epäilystä ja että hänen mahdollisuuksiaan viran saamiseen pidettiin erittäin hyvinä, on paikka menossa espanjalaiselle ehdokkaalle.

Viime syksynä oli esillä maatalousministeri Kalevi Hemilän nimittäminen maatalousasioita hoitavan osaston pääjohtajan virkaan. Hemilää pidettiin vahvana ehdokkaana, mutta tuolloin virkaan nousi espanjalainen Jose Manuel Silva Rodrigues varapääjohtajan paikalta. Espanja on muutenkin pitänyt hyvin puolensa. EU:n ulkopoliittisen edustajan viran sai espanjalainen Javier Solana.

Käytäntönä on ollut, että pienetkin maat saavat ainakin yhden pääjohtajan paikan komissiossa. Suomen osalta tämä on toteutunut niin, että professori Jorma Routti on johtanut komission tutkimusosastoa vuodesta 1996. Hän on ollut korkea-arvoisin suomalainen virkamies komissiossa. Maaliskuun alussa ilmoitettiin kuitenkin yllättäen, että Routti siirretään eritystehtäviin. Näin suomalaiset menettivät ainoankin huippuvirkamiespaikkansa.

EU:n virkakoneisto tarvitsee varmasti pöyhimistä ja kierrätystä, siitä ei ole epäilystäkään. Pätevyyden asettaminen ensi sijalle olisi saattanut merkitä pienten maiden asemien vahvistumista, mutta näin ei näytä käyneen. Isot jäsenmaat jakavat entiseen tapaan keskenään korkeimmat virat, mikä ei tietenkään lisää unionin toimintaedellytyksiä tai vetovoimaa.