Pääkirjoitus 21.4.2000
Muukalaisvastaisuus toimii
vaaliteemana myös Italiassa

Mediakeisari Silvio Berlusconi on tehnyt vahvan paluun politiikkaan.
Mediakeisari Silvio Berlusconi on tehnyt vahvan paluun politiikkaan.

Hallituspuolueille tappiollisten paikallisvaalien jälkeen Italia on suhteellisen vakaan kauden jälkeen luisumassa jälleen poliittiseen epävarmuuteen. Romano Prodin ja Massimo D'Aleman keskustavasemmistolaiset hallitukset ovat kohentaneet tuntuvasti maan taloutta ja saattaneet monet epäilijät häpeään onnistumalla viemään Italian Euroopan talous- ja rahaliittoon Emuun. Tämä ei kuitenkaan riittänyt enää äänestäjille sunnuntaisissa kunnallisvaaleissa, vaan selvän voiton nappasi mediakeisari Silvio Berlusconin johtama keskustaoikeistolainen liittoutuma.

Hallituspuolueet sortuivat omiin sisäisiin ristiriitoihinsa sekä ylimieliseksi väitetyn pääministerin D'Aleman puuttuviin johtajan ominaisuuksiin. D'Alemalla oli suuria suunnitelmia seurata uudistajana Britannian Tony Blairia, mutta häneltä puuttui rohkeus ottaa ratkaisevat askeleet.

Vaalitappion raskaasti ottanut D'Alema ei nähnyt muuta ratkaisua kuin jättää pääministerin tehtävät. Presidentti Carlo Ciampilla on nyt mahdollisuus etsiä uusi pääministeri tai julistaa parlamenttivaalit, jotka olisivat normaalisti vuorossa vasta vuoden päästä.

D'Alema vastustaa jyrkästi uusia vaaleja, koska ne estäisivät ensi kuuksi määrätyn kansanäänestyksen, joka koskee suhteellisen vaalitavan poistamista parlamenttivaaleissa. Uusi vaalijärjestelmä toisi Italiaan selkeän enemmistövaalin sekä lisäisi mahdollisesti poliittisen elämän vakautta.

Vaalivoittaja Berlusconi taas haluaa kiihkeästi pikaisia vaaleja, koska vaalitavan muutos saattaisi koitua kohtalokkaaksi hänen omalle sekä hänen johtamansa liittoutuman muille pienille puolueille.

Hälyttävintä Berlusconin pohjoisen liittoutuman vaalivoitossa on kuitenkin populistinen teema, jota äänestäjät eivät voineet vastustaa. Syvien rivien tunnot vaistoten Berlusconi turvautui siirtolaisvastaisuuteen eli samaan vaaliteemaan, jota niin menestyksellisesti on käyttänyt naapurimaassa Itävallassa Jörg Haider.

Itävalta ja Italia eivät ole ainoita. Britannian oppositiojohtaja William Hague vaatii, että turvapaikkaa hakevat olisi pidettävä lukkojen takana sillä välin, kun heidän hakemuksiaan käsitellään. Saksalaiset puolestaan kauhistuivat, kun liittokansleri Gerhard Schröder ehdotti tuotavaksi maahan 20 000 tietokonespesialistia Intiasta ja Itä-Euroopasta.

Monikulttuurisuus siis tuntuu pelottavan yhä enemmän Euroopan valtioita, jotka muutaman vuoden kuluttua joutuvat ottamaan runsaasti työvoimaa ulkomailta. Suuntaus tietysti helpottaa Haiderin asemaa ja tekee samalla Itävalta-boikotin yhä kiusallisemmaksi EU:lle.