Pääkirjoitus 19.4.2000
Kansainvälinen valuuttarahasto ja
Maailmanpankki etsivät roolejaan

Poliisi onnistui pitämään mielenosoittajat poissa kokouspaikalta.
Poliisi onnistui pitämään mielenosoittajat poissa kokouspaikalta.

Vaikka Washington näyttikin sunnuntaina ja maanantaina aika ajoin sotatantereelta, Maailman kauppajärjestön WTO:n kokousta Seattlessa viime marraskuussa kohdannut katastrofi pystyttiin nyt välttämään. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki saivat vietyä läpi kevätkokouksensa mielenosoituksista huolimatta.

Kokousten tulokset tosin jäivät kovin laihoiksi. IMF:n julkilausumassa todetaan kyllä pyöreästi, että köyhien maiden velkojen anteeksiantoa koetetaan nopeuttaa. Minkäänlaisista konkreettisista toimista ei kuitenkaan pystytty sopimaan.

Myöskään IMF:n ja Maailmanpankin roolijaosta ei päästy yhteisymmärrykseen. G7-ryhmä haluaisi, että IMF toimisi jonkinlaisena palokuntana, joka suuntaisi lainaohjelmansa lyhytaikaisten taloudellisten kriisien ratkaisuun. Pidemmän tähtäimen kehitysohjelmien rahoittaminen taas olisi Maailmanpankin aluetta.

IMF ja Maailmanpankki joutuvat siten edelleen etsimään omia roolejaan ja tehtäviään, mikä ei voi olla haittaamatta niiden varsinaista toimintaa.

Tämä lisää luonnollisesti kansalaisaktivistien motivaatiota käydä entistä ärhäkämmin rahoitusjärjestöjen kimppuun siitä huolimatta, että Washingtonin mielenosoitusten tehottomuus oli heille pettymys.

Maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden iskulauseekseen ottaneet aktivistit onnistuivat kuitenkin siinä, mitä he sanovat perustehtäväkseen: saada maailman huomio kiinnitetyksi IMF:n ja Maailmanpankin epäonnistumiseen köyhien maiden auttajina. Kokouksissa moneen kertaan toistetut pyrkimykset tehokkaammasta puuttumisesta kehitysmaiden ongelmiin voidaan myös tulkita mielenosoittajien aikaansaannoksiksi.

On sinänsä ristiriitaista, että juuri IMF ja Maailmanpankki ovat joutuneet mielenosoittajien hampaisiin, koska kumpikin osapuoli pyrkii lopulta samaan päämäärään eli kehitysmaiden olojen kohentamiseen. Ero löytyy kuitenkin motiiveissa. Rikkaiden teollisuusmaiden hallitsemat rahoitusjärjestöt haluavat lähinnä luoda turvallisia sijoitusympäristöjä ja ostovoimaisia markkinoita tuotteilleen kun taas kansalaisaktivistien lähtökohdat ovat ehkä idealistisemmat.

Päämäärien yhtäläisyydestä huolimatta yhteistä säveltä tuskin löytyy. Suuret globaalit toimijat kuten WTO, IMF ja Maailmanpankki ovat helppoja maalitauluja. Niinpä Seattlesta ja Washingtonista tutuksi käynyt näytelmä toistuu seuraavaksi syyskuussa Prahassa. Valmistelut ovat jo käynnissä.