Pääkirjoitus 18.4. 2000:
Zimbabwen tilanne heijastaa
Mugaben epätoivoista asemaa

Presidentti Robert Mugabe pyrkii pysymään vallassa keinoja kaihtamatta.
Presidentti Robert Mugabe pyrkii pysymään vallassa keinoja kaihtamatta.

Monissa Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa on tapahtunut viime aikoina myönteistä kehitystä. Talousuudistukset ovat johtaneet bruttokansantuotteen kasvuun ja tämän myötä on näkynyt merkkejä myös siitä, että investoijat ovat kiinnostumassa alueesta. Demokratisoituminen on niin ikään edistynyt. Parlamentti- ja presidentinvaalit ovat voimistaneet kansanvaltaa.

Siksi onkin paradoksaalista, että Zimbabwessa, jota syntyessään 20 vuotta sitten pidettiin jonkinlaisena mallimaana, suunta on täysin päinvastainen. Poliittinen kehitys on johtamassa kaaokseen, jonka keskellä presidentti Robert Mugabe pyrkii anastamaan kaiken vallan itselleen.

Parin viikon aikana niin sanotut reserviläiset ovat ottaneet haltuunsa satoja valkoisten omistamia maatiloja. Valtaajien joukko koostuu hallitsevan puolueen Zanun aktivisteista sekä aikoinaan Mugaben sissiarmeijaan kuuluneista sotilaista. Valtaajien mukaan näin poistetaan siirtomaa-aikainen vääryys, jolla valtaosa parhaasta viljelymaasta joutui pienen valkoisen vähemmistön haltuun.

Maanomistusoloja on yritetty korjata pitkään. Jo vapautussodan yhtenä päämääränä oli viljelysmaan palauttaminen afrikkalaisille. Maareformi jäi kuitenkin tekemättä. Maanomistusolot ovat siten lähes samat, mitä ne olivat brittien siirtomaakaudella. Muutama tuhat valkoista omistaa puolet viljelymaasta. Maa jaettiin alun perin rodullisin perustein, joten tässä mielessä maatilojen valtaajien toimia voi ymmärtää.

Valtaajien keinot ovat kuitenkin väärät. Pelottelu ja terrori johtavat väistämättä väkivallan kierteeseen, josta kärsii lopulta koko maa. Zimbabwen korkein oikeus, hallitus sekä varapresidentti ovatkin tuominneet valtaukset ja määränneet valtaajat poistumaan maatiloilta. Valtaajilla on kuitenkin tukenaan presidentti Mugabe, joka muista valtaelimistä piittaamatta kannustaa heitä jatkamaan.

Zimbabwen tilanne heijastaa ennen kaikkea presidentti Mugaben epätoivoista asemaa. Hänen on järjestettävä neljän kuukauden kuluessa parlamenttivaalit, joissa hänen puolueensa uhkaa kärsiä tappion. Maanomistuskysymyksen ottaminen esille juuri nyt näyttääkin olevan vain Mugaben yritys kasvattaa kannatustaan vaaleja silmällä pitäen. Hän voi tietysti myös vedota levottomuuksiin ja lykätä vaalit hämärään tulevaisuuteen. Mugabe leikkii kuitenkin nyt tulella, sillä irti päässyt mielivalta saattaa koitua kohtalokkaaksi yhä epäsuositummalle presidentille.