Veli Junttilan Suomi 1950 -kolumni:
Terveyssisar työssään

Terveyssisar oli puoli vuosisataa sitten hyvin tärkeä maaseutua kiertävä virkanainen, kätilön veroinen, ehkäpä tärkeämpi kuin tarkastuskarjakko tai kerhoneuvoja. Terveyssisaria ja terveydenhoitajia oli TS:n mukaan Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimesta koulutettu vuodesta 1924. Jo 1930-luvun lopulla Suomessa oli noin 500 terveyssisarta.

Turun Sanomat seurasi huhtikuussa 1950 Aurassa toimivan Eevi Helena Laineen työtä. Ja sitä riitti, kun oli tarpeen tullen esiinnyttävä sairaanhoitajana, kotitalousneuvojana, huoltajana ja apteekkarina, jopa kätilönäkin.

Työ piti varmasti pirteänä, kun työmatkatkin oli kuljettava polkupyörällä tai suksilla ja myös jalkapatikassa kelirikon aikana. Auranmuotoisessa kunnassa lyhin toimintasäde oli pari kilometriä ja pisin nurkka 15 kilometrin päässä. Esimerkiksi maaliskuussa 1950 käyntejä oli kertynyt 137, joista 92 sairas- ja 45 neuvolakäyntiä. Ei tainnut kukaan pitää huolta kunnanäidin työpäivän pituudesta tai ylityökorvauksista.

Terveyssisaren tukikohtia oli terveystalot, joiden verkosto oli valtakunnallisestikin kattava ja joista Suomi sai jopa kansainvälistä mainetta. Terveystalossa tärkein paikka oli neuvola, jossa tarkastettiin kaikki lapset vastasyntyneistä seitsenvuotiaisiin. Kaksiviikkoisiksi asti vauvat olivat kätilön vastuulla.

Terveyssisar seurasi lasten yleiskuntoa, mm. punnitusten ja mittausten avulla. Lääkärintarkastus ainakin pienemmille oli kerran kuussa.

Terveyssisaren oma vastaanottopäivä oli kerran viikossa. Aurassa oli myös kaksi sivuneuvolaa, Aliskulmalla ja Karviaisissa.

Jokaisella lapsella oli oma neuvolakorttinsa, runsaan 2 000 asukkaan Aurassa oli peräti 287 korttia eli alle seitsenvuotiasta lasta.

Auran sisaren päivään kuului myös puhelinhälytyksiä. Yhdessä kodissa pienokainen sai kramppeja ja terveyssisar polki raskaan kelirikkoisen matkan lasta hoitamaan.

Ennen vanhaan lapset joskus itkivät niin hartaasti, että menivät sinisiksi ja terveyssisar oli kutsuttava apuun, varsinkin jos vielä silmät menivät "raivosta kieroon".

Vuosikymmenen 1950 alku oli sikäli kiitollista työaikaa, että vähäverisyyttä ja riisitautia ei enää Aurassa esiintynyt, maitorupi kuitenkin vielä kiusasi.

Koululaisetkin käytiin useamman kerran lukuvuodessa tarkastamassa: punnitus, mittaus, puhtaus- ja terveystarkastus sekä hampaiden hoito.

Aurassa kaikki koululaiset olivat käyneet myös Turussa pienoisröntgenkuvauksessa kunnan kustannuksella.

Aura oli 1950 ilmeisesti ainoa Turun seudun kunta, joka oli kuvauttanut myös aikuisväestön ja etua oli käyttänyt hyväkseen 718 henkeä.

Näistä 35 joutui jälkitarkastukseen ja heistä 18 keuhkojen takia. Uusia keuhkotautitapauksia löydettiin vain kolme.

Auran asemaseudun yläkansakoulussa "pipitäti" sai ystävällisen, suorastaan riemukkaan vastaanoton, kun oppilaat olivat varmistaneet, että terveyssisar Laine ollut rokotuskierroksella vaan terveystarkastuksella. Oppilaat olivat terveitä, muutamilla oli vain alipainoa tai hampaissa reikiä.

Aurassa työtä riitti, sillä neljässä koulussa oli 290 koululaista.

Rokotukset olivat sisaren jokapäiväistä työtä. Puolivuotiaita rokotettiin kurkkumätää ja hinkuyskää vastaan. Vastasyntyneet saivat calmetterokotuksen.

Aurassa ei ollut sairaanhoitajaa, joten terveyssisar huolehti aikuisistakin, myös loukkaantuneista ja haavoittuneista. Ja kun ei ollut apteekkiakaan, lääkekaappi oli terveyssisarella terveystalossa. Tositarpeeseen joutui lääkkeitä antamaan yölläkin. Kaapissa oli mm. kamferitippoja, pääsärkypulveria, penisilliiniä ja streptomysiiniä. Ilmeisesti kaikkia lääkkeitä ei kuitenkaan saanut jakaa ilman lääkärin lupaa.

Keväällä 1950 oli hoitokierroksella mm. Karviaisten suunnassa isäntä, jonka päälle oli sortunut ulkohuonerakennuksen katto. Isäntä tervehtyi nyt kotonaan ympärillään lähes 50 kilon kipsipaketti!

Huoltotyökin kuului sisarelle. Vanhuksia oli käytävä usein katsomassa ja ei ollut harvinaista, että terveyssisaren oli hankittava jopa polttopuut.

Aurassa sai noin 30 ihmistä kunnalta köyhäinhoidon avustusta. Terveyssisar selvitti neljä kertaa vuodessa avustusta saavien varallisuuden, myös oli valvottava että vanhemmat käyttivät oikein nostamansa lapsi- ja perhelisät.
Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.