Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni 16.4.2000:
Monopolit murenevat

Ammattiyhdistysliike, sodanjälkeisen perusturva-yhteiskunnan yksi rakentajista, on murroksessa. En tarkoita ajankohtaista työväenliikettä itseäänkin repivää paperin lakkoa, jossa työtaistelun syistä tietämätöntä kenttäväkeä pyöritetään kuin pässiä narussa.

Tarkoitan eroa, joka vallitsee nörttimaailman verkkoutuvan, kansainvälisen nykytodellisuuden ja vanhan savupiipputeollisuuden välillä. Yhä useammille ay-liike edustaa valitettavasti tätä jälkimmäistä, katoavaa maailmaa.

Muutoksen yhtä ilmentymää kuvasi STTK:n yksikönjohtaja Matti HynynenDemarin haastattelussa. Ay-konkarin huoli oli Yksityisalojen työttömyyskassan menestys: "Sen perustaminen oli virhe", otsikoi Demari, se vie asiakkaat ay-liittojen omilta kassoilta.

YTK on kasvanut 150 000 jäsenellään yksityissektorin suurimmaksi työttömyyskassaksi. Vuonna 1992 Loimaalla perustettu kassa on kahminut halvoilla jäsenmaksuillaan sekä uusia jäseniä että haalinut ammattiliitojen kassoista pois 60 000 jäsentä, valtaosan STTK:lta.

Yksityinen kassa perustettiin samoihin aikoihin kun valtiovarainministeri Iiro Viinanen muistutti, että työttömyyskassan jäsenyys ei edellytä ammattiliiton jäsenyyttä.

Ero maksuissa on merkittävä. Ay-liiton kassaan pääsee mukaan maksamalla jäsenmaksuprosentit tuloistaan liitolle, keskiansiolla ehkä 2 500 markkaa vuodessa, kun yksityisestä kassasta ansiosidonnaisen työttömyysturvan saa 280 markalla.

Taistelu käydään tällä vuosikymmenellä työmarkkinoilla vaihtuvien yli puolen miljoonan palkansaajan rahoista. Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja työmarkkinoille tulee uutta väkeä, joiden piiristä YTK on saanut paljon jäseniä.

Nörttikansa on kuullut kavereiltaan edullisemmasta vaihtoehdosta, ja kun pätkätöihin tottunut ikäluokka on työsuhteissaan muutenkin liikkuvampaa laatua, eivät ammattiliiton muut palvelut tätä porukkaa juuri kiinnosta. Työttömyyskassan palvelu riittää.

Tästä kertoi samassa 5.4. Demarissa Journalistiliiton työehtoasiamies Lauri Kerosuo . Tietokoneväelle ei järjestäytyminen maita, kun reilu palkka juoksee ja työ on elämäntapa. Firmat ovat pieniä ja työehtosopimukset laaditaan henkilökohtaisina yhdelle ihmiselle kerrallaan.

Kerosuo uskoo, että ay-liikettä pidetään uusmedia-alan kehityksen jarruna. Työntekijät pitävät itseään itsenäisinä ammatinharjoittajina, joille on luonnollista tehdä enemmän kuin 7,5 tunnin työpäivää ja että palkka vaihtelee yrityksen tuloksen mukaan.

Hirmuinen tulevaisuudenkuva jäykkään pykäläviidakkoon toimintansa perustavalle ammattiyhdistysliikkeelle; ihmiset tekevät omasta halustaan enemmän töitä kuin Helsingissä on sovittu. Tuntipalkan markat eivät ole niin ratkaisevia kuin ennen. Mahdollisuus tienata on tärkeämpää, saada sellainen kokonaisansiotaso, jolla selviää wapittelusta, teknobileistä ja lautailulaskuista.

Nykyinen ay-liikkeen mahti perustuu suurteollisuuden ja poliittisen ay-liikkeen välisiin sopimuksiin, joista merkittävimpiin kuuluu vuoden 1968 Liinamaa-ratkaisu. Sen tuloksena työnantaja ryhtyi keräämään liitoille ay-jäsenmaksut suoraan työntekijän palkasta.

Sitä ennen luottamusmiehet joutuivat keräämään itse jäsenmaksunsa. Eläkkeelle toukokuun liittokokouksen jälkeen siirtyvä Metalliliiton Per-Erik Lundh on ay-johtajista viimeisiä, joka on käynyt läpi tämän mankelin, sorvi sorvilta ja mies mieheltä jäsenmarkkoja keräten. "Usein huonolla menestyksellä, aina oli rahat loppu tai kotona sairautta", Pärre muistelee.

Liinamaan sopimus räjäytti pankin ja ay-liikkeestä tuli miljardibisnes. Samalla järjestäytymisaste kaksinkertaistui 1960-luvun vajaasta 40 prosentista nykyiselle 80 prosentin tasolle.

Miten estää ay-liikkeen jäsenkunnan kato 2000-luvulla, kun yksilöllisyyttään korostava nörttikansa viis veisaa vanhoista virsistä. Turun Kirjatyöntekijäin puheenjohtaja Reijo Korhonen kirjoitti lehdessään ( Kuuttenperi 1/2000 ) ay-liikkeen ryhtyvän kampanjoimaan Loimaan kassaa vastaan. Siinä SAK tekee virheen. Haastetta pitäisi lähestyä myönteisin keinoin eli miettiä, millaisia bonuksia tai optioita SAK:lla on tarjota nuorten sitomiseksi piiriinsä.

Nuoremmuus voi muuten nousta myös Metalliliiton seuraavan puheenjohtajan valinnan kulmakiveksi.

Lundhin jälkeisistä ehdokkaista Erkki Vuorenmaalla , 53, on vajaat kaksi kautta edessään ennen 60 vuoden eläkeikäänsä. Ari Seger , 46, sen sijaan kuuluu uuden eläkesäännön, 65 vuotta, piiriin. Tästä saattaa tulla tekijä, joka ratkaisee Metalliliiton puheenjohtajavaalin.