Aimo Massisen Päivän pistot -kolumni:
Paperilla pyyhkii hyvin

Paperiteollisuudessa tehdään historiaa. Tiistaina alkoi ensimmäinen valtakunnallinen paperityöntekijäin lakko.

Metsäyhtiöiden taseet ovat paremmat kuin kenties koskaan. Vuorineuvosten lompsat pullottavat optioista.

Paperityöläisten palkat ylittävät useimpien maisterien tulot. Paperiliitoltakaan eivät rahat heti lopu, vaikka lakko-avustuksiin kuluu 14 miljoonaa markkaa viikossa.

Molemmilla osapuolilla on varaa erittäin pitkään työtaisteluun. Kuukausi on tässä lakossa mieluummin minimi kuin maksimi.

Paperilla pyyhkii siis hyvin - ainakin niin kauan kuin vessapaperia riittää.

Jos tämän valtakunnallisen paperilakon oli joskus tultava, ehkä juuri nyt onkin sopivin aika. Kyllä valtakunta yhden paperilakon sadassa vuodessa kestää.

Tämä lakko on jo kauan näyttänyt väistämättömältä. Neuvottelusuhteet ovat olleet tulehtuneet vuosikausia. Alakohtainen ahneus on ollut silmiinpistävää pöydän molemmilla puolilla.

Paperilakko sai siivet viimeistään viime syksynä, kun Stora-Enson johdolle räätälöitiin "synteettinen" optio-ohjelma, joka takasi välittömästi TT:n silloiselle puheenjohtajalle, toimitusjohtaja Jukka Härmälälle ja kumppaneille miljoonien markkojen ylimääräiset tulot.

Kaikkien pörssiyhtiöiden johdon rahastus sekä palkankorotusten että optioiden muodossa on ollut härskiä, mutta Stora-Enson kohdalla sikahärskikin on lievä ilmaisu.

Jos työntekijät ottavat nyt mallia johtajistaan, sitä ei pidä ihmetellä. Johtajien joukosta tyhmyys leviää lattiatasolle.

Kun kaiken lisäksi alan tuottavuus on ollut huippuluokkaa ja palkat näyttelevät paperiteollisuuden kustannuksissa minimaalista osaa, työntekijät tahtovat kohonneesta kakusta oman siivunsa.

Alakohtaiset ongelmat ovat tässäkin lakossa vain ahneuden peitesanastoa. Työajan lyhentämisvaatimus ja kiista ulkopuolisen työvoiman käytöstä eivät ole mitenkään erityisongelmia juuri paperiteollisuudessa. Monilla muilla aloilla parannusta tarvittaisiin näissäkin asioissa kipeämmin.

Ammattiyhdistysliike osoitti 1990-luvulla maltillisuutensa ja solidaarisuutensa. Siperia opetti. Mutta kun ajat ovat nyt parantuneet, muutamat vahvat ammattiliitot ulosmittaavat sen minkä saavat.

Kolmatta keskitettyä tupoa ei tullut nytkään peräjälkeen. Liittokohtaisilla ratkaisuilla kasvatetaan tuloeroja. Kaikki eivät voi saada enemmän kuin toiset.

AKT:n, kemian ja paperin lakot syövät ay-liikkeen sisäistä henkeä ja yhtenäistä voimaa. Metallin Per-Erik Lundh on liittokierroksen päänavaajana ymmärrettävästi jo ärähdellyt epäsolidaarisille tovereille.

Paperilakko on kiusallinen myös SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaiselle, joka on joutunut taiteilemaan monen tuulen välissä. Ihalaisen taitoa ei voi olla ihailematta. Kun työmarkkinatilannetta käsiteltiin keskiviikkona television A-talkissa, kyllä se oli Lauri Ihalainen, joka käytti ylivoimaisesti viisaimmat puheenvuorot.

Pitkittyessään paperilakko uhkaa erityisesti pääministeri Paavo Lipposen hallituksen uskottavuutta. Tämähän on juuri se hallitus, jonka työmarkkinasuhteiden piti olla kunnossa.

Lipponen on ollut työmarkkinoihin päin korostetun vaitelias. Hän varoo ärsyttämästä ay-liikettä. Kun Lipposen lausunto tukilakkojen aikarajasta tulkittiin hieman väärin, pääministeri kiirehti heti oikaisemaan, ettei hän ainakaan ole vaatimassa mitään ay-liikkeeltä.

Lipposen sietäisi kyllä käyttää kunnon puheenvuoro tukilakoista. Pääministerin pitäisi ainakin kysyä, mitä mieltä on menettelyssä, että ammattiliitto voi vaikka välittömästi oman te-sopimuksensa allekirjoituksen jälkeen ryhtyä toisen liiton tukilakkoon.

Sellaista puheenvuoroa ei kuitenkaan kuulla tältä lälläripääministeriltä.

Suomessa ay-liikkeellä on perinteisesti ollut vankka ja vastuullinen asema. Se on tavallaan kolmas vasemmistopuolue - ja niistä vahvin. Ilman ay-liikkeen tukea Sdp:n asemat olisivat oleellisesti heikommat.

Ay-liike voi kuitenkin menettää terävimmän voimansa, jos se sirpaloituu tai ajautuu keskinäiseen syndikalistien sotaan. Sitä paitsi se vieraannuttaa väen. It-alojen nuoret nörtit antavat jo piutpaut koko ay-liikkeelle.

Tosin nämä uuden teknologian väsymättömät hurjapäät huomaavat viimeistään loppuun palamisen hetkellä, että elämässä on jotain vieläkin tärkeämpää kuin raha ja menestys. Esimerkiksi terveys.

Ja senkin vaalimisessa ay-liikkeellä on työpaikoilla oma tärkeä roolinsa.
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.