Juhani Heimosen Rivien välistä -kolumni 12.4.2000
Rikoksista viihdettä

Murhia, väkivaltaa ja rikoksia suoltavien tv-ohjelmien tekijöiltä näyttää mielikuvitus ehtyneen.

Aiheita on alettu ammentaa fiktioiden sijasta faktoista. Elävän elämän todellisuudesta on tullut viihdedraamojen myyntivaltti.

Nelonen lähettää tiistai-iltojen iloksi tositapauksiin perustuvaa sarjaa Kylmäverisesti sinun. Siinä käsikirjoittajat palaavat rikospaikoille korjaamaan raadollista satoa.

Katsoja tunnistaa käsikirjoituksen todellisuusviitteet vaivatta. Albertinkadun ampumaradan kolmoissurma, Töölön mustasukkaisuusmurha ja 14-vuotiaan paltamolaispojan isätappo ovat iltalehtilööppien tuttua kertomaa.

Se, mitä katsoja ei tunnista, on toden ja fantasian ero.

Faktasta ja fiktiosta on solmittu sarjassa salakavala kudelma.

Roolihenkilöiden repliikeissä tutkintapöytäkirjojen suorat sitaatit kietoutuvat keksittyihin tekstiaineksiin tavalla, josta katsojan on mahdoton selvittää, mikä on mitäkin.

Komisario Veli Miettisen arkista aherrusta kuvaava draamasarja on kieltämättä sujuvaa tv-kerrontaa kaikin lisukkein.

Suomalaisten suuresti arvostama ammattikunta osoittautuu kyynisen tehokkaaksi rikosten selvittäjäksi. Erityisen osaavia nämä matchojeparit ovat peukalovarpaiden välisen maaston koluamisessa.

Tiedä, miten ylpeitä todelliset poliisit ruudussa koheltavista vastineistaan ovat.

Yksi on kuitenkin varmaa.

Koko ohjelmakonsepti on tahditon ja syvästi loukkaava niitä ihmisiä kohtaan, joita traagiset rikokset ovat omakohtaisesti koskettaneet.

Ei liene ohjelman tekijöiden mieleen juolahtanut, miten he itse kokisivat vastaavan tilanteen.

Ei liene juolahtanut, että isät, äidit, vaimot, isovanhemmat, apet ja anopit elävät rikosten seurausten kanssa vielä senkin jälkeen, kun draaman ohjaaja on jo siirtynyt seuraavan haasteen pariin.

Miltä tuntuisi nähdä tv-ruudussa läheisensä, joka on tappanut ihmisen tai joutunut tappajan uhriksi.

Miltä tuntuisi tunnistaa itsensä mustasukkaisen murhaajan puolisoksi, jota tv-sarjan ylikonstaapeli luonnehtii alansa viranomaiselle ominaisella objektiivisuudella "siaksi".

Eettisesti kehittyneen ihmisen erottaa hänen kyvystään asettua toisen ihmisen asemaan.

Kylmäverisesti sinun on tässäkin mielessä nimensä mukainen,

Helsingin lääninvankilan psykologi Kaisu Eerikäisellä on selkeä näkemys komisario Miettisen seikkailuista.

Hän pitää lähimenneisyyden henkirikosten kuvaaminen tällä tavalla julkisena häpeärangaistuksena osapuolten läheisille ja henkisenä väkivaltana sekä psyykkisesti sairaita rikollisia että uhrien omaisia kohtaan (IS 4.4.).

Psykologin mielestä elossa olevien ihmisten murhenäytelmistä on tehty sarjassa kauppatavaraa.

Valitettavasti Kylmäverisesti sinun ei ole ainoa laatuaan.

Päin vastoin, televisiojournalismiin on levinnyt kokonainen ohjelmatyyppi, jossa näennäisen vakavien otsikoiden alla käsitellään rikollisuutta ja poliisin työtä varsin arveluttavin menettelytavoin.

Tuoreessa muistissa on lastensurmaaja Jammu Siltavuoren ja poliisimurhaaja Steen Christensenin mieltä ylentävät tv-esiintymiset.

Viime viikolla Nelosen Rikosraportissa haastateltiin Hyvinkään paloittelusurmien päätekijää.

Elinkautisvanki Jarno Elg pääsi härskisti naureskellen ylpeänä kertomaan, kuinka uhrin maha leikattiin auki ja miten ruumista silvottiin.

Ohjelmien väsääjillä on yleensä yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista selitystä tuotostensa puolustukseksi.

Niiden läpi pilkottavat kuitenkin Eerikäisen osoittamat motiivit, kaupallisuus ja verinen kilpailu katsojista.

Mikä väkeä television ääreen paremmin vetää kuin viihde. Se on päivän sana myös tv:n poliisi- ja rikosjournalismissa.

Ja viihteellistämisen taidothan tv-mediassa hallitaan, oli sitten kyse amerikkalaispoliisin videolle taltioimista takaa-ajoralleista tai saatanan palvojien rituaalimurhista.

Puistattavan paljastava oli toimittajan juonto, kun hän ohjelman alussa kertoi ruumiinsilpoja Elgin haastattelusta.

Ennen illan päätähteä tarjottiin "lämmittelypaloiksi" pari auton anastusjuttua.

Kirjoittaja on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.