Pääkirjoitus 12.4. 2000:
Paperiliiton kovat vaatimukset
johtivat vääjäämättä umpikujaan

Varastoissa riittää paperia sen verran, että tavallinen kuluttaja ei lakkoa huomaa ainakaan heti alkuunsa.
Varastoissa riittää paperia sen verran, että tavallinen kuluttaja ei lakkoa huomaa ainakaan heti alkuunsa.

Paperiliiton lakkoa ei voi pitää kovin yllätyksellisenä. Neuvottelujen kariutumisessa tärkeää osaa näytelleet erimielisyydet ovat muhineet jo vuosikausia. Niistä neuvoteltiin yli viiden kuukauden ajan ennen lakkoa pääsemättä mihinkään tulokseen. Kun listalle lisättiin vielä selvästi yleisen linjan ylittävät palkkavaatimukset, ei lakko ollut vältettävissä.

Paperiliitto on tavoitellut kaksivuotista sopimusta. Ensimmäisen vuoden palkankorotusten kustannusvaikutukset olisivat 4,6 prosenttia ja toisen 4,1 prosenttia. Työnantajapuolen mukaan vaatimukset ovat kaksinkertaiset yleiseen 3,1 prosentin linjaan nähden ja kolminkertaiset kilpailijamaihin verrattuna.

Muut kiistat koskevat ulkopuolisen työvoiman käyttöä, työajan lyhentämistä, lomautuskieltoa sekä tulos- ja voittopalkkioiden maksamista. Säännökset ulkopuolisen työvoiman käytöstä näyttävät muodostuneen ratkaisevaksi kompastuskiveksi.

Erimielisyydet lakon osapuolten välillä olivat sitä luokkaa, ettei valtakunnansovittelija voinut antaa edes sovintoesitystä. Myöskään jatkotapaamisista ei ole päätetty. Tämä kaikki viittaa siihen, että lakosta on tulossa pitkä. Kuukausi saattaa hyvinkin kulua kyräilyn merkeissä.

Lakon venyminen tuo paperi- ja selluteollisuudelle valtaisat tappiot. Jokainen päivä merkitsee parinsadan miljoonan markan menetyksiä. Suomessa paperi tuskin loppuu yhden lakkokuukauden aikana, mutta suomalaistehtaiden ulkomaisiin asiakkaisiin lakko vaikuttaa jo paljon pikemmin. Ulkomaiset lehtiyhtiöt esimerkiksi joutuvat hankkimaan paperinsa muualta. Voi vain toivoa, että lakko ei katkaisisi monia vakiintuneita asiakassuhteita.

Lakon jatkuttua yli viikon tulevat kuvaan mukaan Ruotsin paperiteollisuuden työläisten tukitoimet, joista on jo jätetty ennakkovaroitus valtakunnansovittelijan toimistoon. Näin töitä ei voisi siirtää suomalaisten omistamille Ruotsissa sijaitseville tehtaille.

Lakon pitkittyminen saattaa pysäyttää jälleen myös maantieliikenteen pyörät. Paperiliitto lupasi kuljetuslakon yhteydessä AKT:lle tukea. Nyt olisi siten vastapalveluksen paikka.

AKT:n tukilakko antaisi uutta puhtia sille keskustelulle, jota viime aikoina on käyty tukilakkojen mielekkyydestä. AKT:n ryhtyminen uudelleen lakkoon olisi sen verran rankka juttu, että jopa pääministeri Paavo Lipponen saattaisi joutua perumaan puheitaan lakkojen pelisäännöistä ( TS 11.4.). Kevään tapahtumien luulisi osoittaneen, että niitä ei ehkä voikaan jättää yksinomaan työmarkkinajärjestöjen temmellyskentäksi.