Pääkirjoitus 11.4. 2000:
Kevään kokemukset lisänneet
painetta tukilakkojen sääntelyyn

Kevään työmarkkinakierroksella on turvauduttu tavallista runsaammin tukilakkoihin. Puolisen tusinaa ammattiliittoa on neuvottelujen eri vaiheissa ilmaissut tukeaan työtaistelulla tai sen uhalla. Ei ihme, että aiheesta on noussut jopa poliittisella tasolla kriittinen keskustelu.

AKT, kemia, merimiesunioni, paperi, laivapäällystö ja satamien ahtaajat ovat viime viikkoina näyttäneet mallia toinen toistaan tukevien lakkojen dynamiikasta. Käytössä on ollut sekä suoria että niin sanottuja ristikkäisiä työtaistelutoimia.

Monenlaisista manöövereistä kenties paljon puhuvin oli Tampereen linja-autonkuljettajien paikallinen kolmen markan kiista, johon etsittiin ratkaisua pysäyttämällä ensin busseja eräissä muissa kaupungeissa ja lopettamalla sitten kaupan tuontitavaroiden purkaminen satamissa.

Ylevän tulkinnan mukaan tukilakoissa on kysymys ay-liikkeen sisäisestä solidaarisuudesta, pyyteettömästä auttamishalusta yli järjestö- ja sopimusrajojen. Valitettavasti käytäntö on paljon raadollisempi: usein tukilakoilla rikotaan tietoisesti työrauhan velvoitetta ja aiheutetaan ikävimmät vahingot ulkopuolisille.

Vaikka tukilakot erityisesti elinkeinoelämän avaintoimialoilla paisuvat laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan varsinaiseen riitaan nähden monasti täysin suhteettomiksi, niitä varten ei ole juuri minkäänlaisia pelisääntöjä. Sekä laki että työmarkkinain omat normit jättävät liitoille melkein vapaat kädet toimia niin kuin parhaaksi katsovat.

Paineet pelisääntöjen luomiseksi ovat kevään kokemusten myötä lisääntyneet. Vähintä, mitä tukilakkoon ryhtyviltä pitäisi voida edellyttää, on kohtuuajassa annettu etukäteisilmoitus. Nykyinen neljän päivän minimiennakko on vain suositus, jota kaikki liitot eivät ole edes allekirjoittaneet. Yksi niistä on yllätys yllätys AKT.

Ay-liikkeelle lakko-oikeus on vanhastaan pyhä ja kajoamaton. Myös poliittiselle vasemmistolle aiheeseen puuttumisen kynnys näyttää olevan edelleen pilven korkea.

Suhtautumista kuvaa hyvin vasemmistoliiton valtuuston viikonvaihteen kokous, jossa lakko-oikeuden kaikenlainen kaventaminen torjuttiin jyrkästi. Näin siitä huolimatta, että puoluesihteeri Ralf Sundin mukaan tukilakkojen käyttö on "paikka paikoin ollut kyseenalaisuuden rajamailla".

Tarkkaan on sanansa harkittava ja asetettava asiassa myös Sdp:n kellokkaiden. Mediassa syntynyt käsitys, jonka mukaan työministeri Tarja Filatof on tuonut esiin mahdollisuuden tukilakkojen ennakkoilmoitusajan pidentämiseksi oikaistaan ohessa korkeimman omakätisesti pääministeri Paavo Lipposen toimesta.

Samalla pääministeri korjaa väärinkäsityksiä, jotka liittyvät hänen itsensä antamaan lehtihaastatteluun. Lipponen ei ole kuulemma edellyttänyt selvitystä tukilakkojen ilmoitusajoista, vaan katsoo, että pallo on työmarkkinajärjestöillä.

Pääministerin antama osoite on epäilemättä aivan oikea. Silti ei olisi pahitteeksi, vaikka myös hallitus tahollaan ja tavallaan osoittaisi kiinnostusta tukilakkojen pelisääntöongelmaan.