Päivän Pistot -kolumni/Aimo Massinen
Ahoa ei pidä nöyryyttää

Eduskunnalla on kahden kansanedustajan ongelma. Melkein presidenttinä yhä leijuvaa Esko Ahoa ei tahdota päästää Ameriikan raitille, kun taas lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä tuomittu Rainer Erlund ei suostu millään jättämään eduskuntaa.

Pienessä maassa on pienet ongelmat. Kun eduskunnan energia keskittyy tämäntapaisiin kysymyksiin, on suoranainen ihme, että politiikan arvostus on Suomen Kuvalehden teettämän tutkimuksen mukaan kääntynyt nousuun.

Ehkä käyrä kohta kuitenkin kääntyy, jos Arkadianmäellä ei pelleilyä pian lopeteta.

Esko Aho ei selvinnyt presidentinvaalista vaurioitta. Mutta ei siinä akku suinkaan tyhjentynyt, vaan päinvastoin hänen henkinen egonsa paisui suosiosta yli äyräitten.

Messiaskompleksi on näkynyt hänen loma-anomuksensa käsittelyprosessin aikana sellaisena korskeutena, ettei eduskunnan nuiva suhtautuminen ole sinänsä ihmeteltävää.

Aho rajasi itsensä ulkopuoliseksi omassa asiassaan. Hän antoi eduskunnan puhemiehen tulkita, vetikö hän loma-anomuksensa pois vai ei. Sitten Aho antoi eduskunnalle kaksi viikkoa aikaa käsitellä asia uudelleen. Ulkopuolisille syntyi kuva, ettei eduskunta nauti Ahon luottamusta!

Ahon uhosta huolimatta olen sitä mieltä, että hänet pitäisi päästää politiikan vaihto-oppilaaksi Harvardiin. Poissaololuvan epääminen olisi turhaa nöyryyttämistä. Eduskuntaryhmien kannanotoissa on enemmän puoluepolitikointia kuin muuta periaatteellista päätöksentekoa.

Sitä paitsi Aho menee joka tapauksessa Harvardiin, olipa eduskunta mitä mieltä tahansa. Jos lupaa ei tule, Aho voi mennä sinne jopa täydellä palkalla - ellei eduskunta erota häntä lopullisesti, mihin en sentään usko.

Tai ehkä Aho jakaa vuoden palkkiorahansa Veikko Hurstin kanssa Hakaniemen torilla kaikille tarvitseville. Kultahammasrannikon äänestäjille niitä on vähän vaikeampi palauttaa.

Maailma on muuttunut niin, ettei kansanedustajaa voi aina sitoa tuoliinsa neljäksi vuodeksi. Kansainvälistyminen, maailman globalisoituminen on yksi tärkeä peruste tilapäiseen vapautukseen.

Jos ei 17 vuotta kansanedustajana ollut entinen pääministeri pääse vajaaksi vuodeksi maailmankuuluun yliopistoon luennoimaan ja opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa ja globaalitaloutta, niin johan on ihme!

Kyllä eduskunnasta irrottautumisen pitää tietyin kriteerein olla mahdollista muutenkin kuin keskeyttämällä kansanedustajan työt kokonaan neljäksi vuodeksi.

Ennen pitkää eduskunnan on luotava varamiesjärjestelmä, jolloin myös ministereiksi nousseet kansanedustajat sekä pitempiaikaiset sairaus- ja äitiyslomalaiset korvattaisiin varamiehillä.

Eduskunnan varapuhemies Jukka Mikkola käytti tästä osuvan puheenvuoron UP-uutispalvelun haastattelussa. Perustuslakia ei pidä kevytmielisesti muuttaa, mutta varamiesjärjestelmä on tulevaisuudessa pakon sanelema, kun kansanedustajienkin kansainväliset tehtävät lisääntyvät.

Ei ole myöskään tyylikästä, että nykyisin ministerit voivat hallituksen luottamusäänestyksessä äänestää itselleen luottamuksen.

Tarpeellinen varamiesjärjestelmä on toistaiseksi kaatunut vain siihen, että kansanedustajat pelkäävät uusia kilpailijoita vaalipiireissään.

Suoraan kansalta saatu luottamustehtävä on niin arvokas, että siitä pitäisi ymmärtää myös kokonaan luopua, jos on pettänyt kansan luottamuksen. Rainer Erlundin tapauksessa on kysymys paitsi tästä, myös koko eduskunnan arvovallan häpäisemisestä.

Kun Erlund on hovioikeudessa tuomittu ehdolliseen vankeuteen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä, hän ei voi jatkaa eduskunnassa. Äänestäjät eivät hänen tekoaan varmasti hyväksy. Erlundia ei olisi edes äänestetty eduskuntaan, jos olisi tiedetty hänen aikaisemmasta tuomiostaan.

Ellei Erlund itse ymmärrä erota, eduskunnalla on oltava rohkeus erottaa hänet keskuudestaan.

P.S. Presidentti Martti Ahtisaari menetti monen kansalaisen kunnioituksen lopullisesti, kun hän kahden yrityksen hallitusjäsenyyden lisäksi lähti mukaan Elcoteqin optio-ohjelmiin.

Tasavallan presidenttinä hän tuomitsi optiot öykkärimäisinä, mutta emerituspresidenttinä hän suostui samaan rahastukseen. Ahneus on entiselle diplomaatille tuttu kaveri.

Vakavampi kysymys on, miksi valtio antaa liike-elämän mannekiiniksi, "yhtiön mieheksi" menneelle presidentille suuren eläkkeen lisäksi käyttöön kalliin asunnon sekä ilmaisia sihteeri- ja adjutanttipalveluja.
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.