Pääkirjoitus 8.4.2000:
Turun seudun köhivän veturin
pitäisi päästä sanoista tekoihin

Vauraan Varsinais-Suomen pääkaupunki Turku on saanut huomenlahjakseen velvoittavan roolin. Sitä pidetään oman maakuntansa tai ainakin seutukuntansa kehityksen veturina. Ylevän statuksen mukana tulevat vaativat odotukset. Niihin vastaaminen näyttää tuottavan kuitenkin alituisia ongelmia.

Turku itse on sisäistänyt vastaan panematta asemansa. Kaupunginvaltuuston 1997 hyväksymä strategia määrittelee Turun "Itämeren kulttuuri- ja kasvukeskukseksi, joka tarjoaa erinomaiset puitteet osaamiseen perustuvalle yritys- ja palvelutoiminnalle sekä asumiselle ja vapaa-ajalle".

Ei aivan vaatimatonta tavoitteen asettelua. Ei varsinkaan veturilta, jonka oma talousmasiina on köhinyt viime vuosina pahasti.

Turun taloudellisen suorituskyvyn heikkoudet paljastuvat vertailussa muihin Suomen samankokoisiin kaupunkeihin (TS 7.4.). Vuoden 1999 tilinpäätösten perusteella Turku sijoittuu kymmenikön häntäpäähän, kahdeksanneksi.

Tuloveroprosentin, verotulojen ja lainakannan kasvun sekä nettoinvestointien ja vuosikatteen perusteella tehty vertailu osoitti, että Turku jää taloudenpidossaan kauaksi parhaiden kaupunkien, Espoon, Helsingin, Oulun ja Tampereen luvuista.

Tänä vuonna sijoitus uhkaa pudota vielä kehnommaksi, sillä Turku on isoisista ainoa, joka on korottanut veroprosenttiaan. Puolen yksikön kiristys oli kiistellyin osa toimenpidepakettia, jolla kaupungin on määrä saada taloutensa, ties monenko kerran, pysyvästi tasapainoon.

Tuoreimman tilinpäätöksen valossa tavoitteessa riittää vielä pinnistämistä, vaikka Turun vuosikate vastasi jo lähes poistoja (95 pros.). Esimerkiksi Tampereella kyseisten muuttujien suhdeluku oli noin kaksinkertainen.

Kaupunkien vertailussa Turku erottuu epäedukseen etenkin kahden tunnusluvun, velkaantumisen ja verotulojen kasvun kohdalla. Lainakanta paisui täällä viime vuonna runsaat 800 markkaa asukasta kohti, kun parhaat pystyivät keventämään taakkaansa lähes kahdella tuhannella markalla.

Turun verotulot lisääntyivät viime vuonna vaatimattomat 1,6 prosenttia. Osasyynä oli yhteisöverojen uusjako, joka veti koko tulokertymää alaspäin. Perimmäinen ongelma on kuitenkin raskaana painava työttömyys. Kaikkine vaikutuksineen se yhtäältä kaventaa tulopohjaa ja toisaalta lisää kaupungin talouden menopaineita.

Kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty osui varmasti oikeaan, kun hän kaupungin järjestämässä elinkeinofoorumissa torstaina korosti, että kuntien kilpailukykyä voidaan arvioida muutoinkin kuin "kovien tunnuslukujen" mukaan.

Sille vain ei mahda mitään, ettei Turku pysty uskottavasti toimimaan muiden kehitysveturina niin kauan, kun sen oma talous vaappuu näin heikoissa kantimissa.

Hyviä suunnitelmia ja visioita kaupungilla kyllä riittää, kuten foorumissa julkistettu tuore Elinvoimainen Turku -selvitys taas kerran osoitti. Puuttuu vain pontta, puhtia ja osaamista, jolla puheista päästäisiin tekoihin.