Pääkirjoitus 6.4.2000:
Euroopan unioni ja Afrikka
käynnistelevät yhteistyötä

EU:n ja Afrikan ensimmäiseen huippukokoukseen ottivat osaa 67 maan johtajat.
EU:n ja Afrikan ensimmäiseen huippukokoukseen ottivat osaa 67 maan johtajat.

Jo edeltäkäsin oli odotettavissa, että tiistaina päättyneen kaksipäiväisen EU:n ja Afrikan maiden huippukokouksen anti ei olisi järin suuri. Näköpiirissä oli lähinnä tutustumista ja tunnusteluja.

Osapuolten lähtökohdat olivat niin erilaiset, että niiden yhteensovittaminen näytti vaikealta. Afrikan valtiot olivat kiinnostuneita lähinnä velkojen anteeksiantamisesta eurooppalaisten halutessa pitää kukkaron nyörit tiukalla ja tarjotessa demokratiaa, hyvää hallintoa ja ihmisoikeuksia.

Kompromissi saatiin tiivistettyä 15-sivuiseen Kairon julistukseen, jossa Euroopan ja Afrikan maat sitoutuvat lujittamaan poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia yhteyksiä. Poliittiset johtajat tuomitsivat myös sotilaallisen aggression ja terrorismin sekä olivat "syvästi huolissaan" ihmisoikeuksista.

Kokouksen konkreettinen anti jäi lopulta niukaksi kuten oli arveltu. Afrikka on huippukokouksen jälkeen yhtä köyhä ja sotien raatelema kuin ennen kokoustakin.

Kuuroille korville kaikuivat afrikkalaisten pyynnöt taloudellisen tuen kasvattamisesta. EU ei ole valmis tässä vaiheessa lisäämään sitoumuksiaan. Se on jo luvannut Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille 13,5 miljardia euroa sekä 12 Välimeren eteläpuoliselle valtiolle noin 5,5 miljardia euroa. Balkanin jälleenrakentamisen vuoksi EU:lta tuskin heruu jatkossakaan Afrikalle suuria summia.

Afrikan talouden elvyttäminen vaatisi mittavia investointeja myös yksityiseltä puolelta. Investoinnit Afrikan korruptoituneisiin valtioihin näyttävät kuitenkin olevan päinvastoin laskussa.

Maailmanpankin tuore raportti tosin lupasi kehitysmaille kuluvana vuonna ennustettua suurempaa talouskasvua, mutta saman selvityksen mukaan tämä ei koske 41 kaikkein köyhintä maata, joista suurin osa sattuu sijaitsemaan juuri Afrikassa. Varovaisten arvioiden mukaan Afrikan maiden talouskasvun pitäisi yltää ainakin seitsemään prosenttiin, jotta köyhyys lievittyisi. Maailmanpankin arviokin kehitysmaiden keskimääräisestä kasvusta jää 4,6 prosenttiin.

Kairon kokouksen viimeisen päivän juhlapuheissa EU:n ja Afrikan huippukokousta luonnehdittiin historialliseksi ja käänteentekeväksi. Suurelliset sanat eivät ehkä vastaa todellisuutta. Afrikan ongelmat ovat sitä luokkaa, että niitä ei ratkaista yhdessä kahden päivän kokouksessa. Siksi onkin hyvä, että Kairossa sovittiin seurantakokousten järjestämisestä.

Jatkuva kokousten pitäminenkään ei tietenkään ratkaise mitään. Afrikan valtioiden olisi myös itse otettava enemmän vastuuta kehityksestään. Kaikesta ei voi syyttää entisiä siirtomaaisäntiä. Kokouksen puheenvuoroista päätellen tämä aletaankin jo ymmärtää.