Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni:
Oikeus vai kohtuus

Liikennerikkomuksista jaettavat rangaistukset kuuluvat sarjaan epäoikeudenmukaisuuksia, joista poliitikot pitävät näppinsä erossa. Tuorein todistus poliitikkojen pelkuruudesta on ministeri Johannes Koskisen kannanotto, ettei sakotusjärjestelmä ole kohtuuton. Ylinopeussakkoihin ei hänen mukaansa ole luvassa ylärajaa ( Hämeen Sanomat 30.3.)

Toissaviikolla Ilta-Sanomat kertoi lukuisiin liikennerikkomuksiin syyllistyneestä haminalaismiehestä, joka törmäsi naiseen ja hänen kahteen pikkulapseensa. Seurauksena oli toisen lapsen kuolema ja äidin vaikea loukkaantuminen.

Onnettomuus tapahtui 50 km:n rajoitusalueella mutkassa, johon mies ajoi lähes 80 km:n nopeudella. Mies ohjasi autoa vasemmalla kädellä, oikeassa kädessä on proteesi.

Kyseinen kaahari on määrätty kolme kertaa ajokieltoon ja seitsemästä tapauksesta hänelle on kirjoitettu sakot. Mm. lokakuussa mies ajoi liian lähelle pientareella kävellyttä tyttöä niin, että auton sivupeili osui tyttöön. Rangaistus kahdeksan päiväsakkoa, mutta ei ajokieltoa.

Samalla sivulla kerrottiin teollisuusneuvos Keijo Kopran onnistuneen pudottamaan ylinopeudesta saamaansa sakkorangaistusta kolmasosalla eli 95 000 markasta 66 000 markkaan.

Lievennyksestä huolimatta vierumäkeläinen yrittäjä ei tyydy tuomioon. Kun hän ei halustaan huolimatta pääse varakkaana kansalaisena sovittamaan sakkojaan vankilaan, hän aikoo valittaa asiasta vielä hoviin.

Kopra jäi kiinni viime marraskuussa Lahden moottoritiellä 100 km/t -alueella ajaessaan autoletkassa 127 km:n vauhtia ohituskaistalla, jolla vallitsi kesäolosuhteet. Tien pinta oli kuiva eikä Kopran mielestä liikennerytmin mukaan ajaminen aiheuttanut kyseisessä tilanteessa erityistä vaaraa.

Syyttäjän mielestä turva vaarantuu jo silloin, kun muut kulkijat eivät voi luottaa siihen, että toiset eivät ylitä sallittuja nopeuksia. Mutta vaikka kalenteri näytti talvea, keli oli siis kesäinen. Kesärajoituksen aikaan Kopran ylinopeus olisi merkinnyt 400 markan rikesakkoa.

Kaikkia ohituskaistalla ylinopeutta ajaneita sakotettiin, siinä suhteessa Kopra sai tasapuolisen käsittelyn vähemmän vauraiden kanssa. Mutta kuten tiedetään, päiväsakko määräytyy kokonaistulojen perusteella. Teollisuusneuvoksella ne sattuivat olemaan vuoden 1997 verotustietojen perusteella 568 000 mk/kk, jolloin yhden päiväsakon arvoksi tuli 9 487 markkaa.

Jos pystyisi unohtamaan pinnalle pyrkivän perisuomalaisen "rikkaalla on varaa maksaakin" -kateusaspektin, voisi omistaa ajatuksen myös vääristyneeseen päiväsakon määräytymisperusteeseen.

Sen alkuperäinen tarkoitus oli rangaista lentokenttää rakentamaan joutunutta kansalaista sakolla, jonka pohjaksi otettiin rangaistun henkilön yhden päivän ansio eli lusiessa menetetty palkka.

Jossain vaiheessa poliitikot ja verottaja keksivät lisätä päivä sakon perusteisiin myös pääomatulot ja varallisuuden. Tosin näillä asioilla ei ole mitään tekemistä menetetyn päiväpalkan kanssa, pääomatulot elävät omaa elämäänsä, on henkilö työpaikallaan, lomalla tai rangaistustaan kärsimässä.

Paitsi, että mammona rangaistusperusteena kyseenalaistaa kansalaisten tasavertaisuuden lain edessä, korostuu eriarvoisuus entisestään tämän käytännön seurauksena. Suomen liikennesakot saavat ulkomaalaisten hiukset pystyyn, näitä lukuja ei kertakaikkiaan uskota.

Jopa pohjoismainen käytäntö on tässä suhteessa täysin erilainen. Kopran 66 000 markan sakko olisi ollut Norjassa 1 440 markkaa, Ruotsissa 680 markkaa, puhumattakaan Saksasta, jossa siitä olisi selvinnyt 365 markalla.

En puolusta holtitonta käyttäytymistä liikenteessä. Jokaisella sadan kilometrin etapilla tunkee sivutieltä päätielle eteen ainakin yksi muusta liikenteestä täysin piittaamaton uuno. ABS-jarrut, sekin kalliisti verotettu turvatekijä, on suuri apu tilanteessa, jossa ei juuri näy virkavaltaa kurittamassa näitä todellisia liikenteen vaarantajia.

Keijo Kopra kysyy "miksi ylinopeus pitää sitoa varallisuuteen, kun henkirikoskaan ei ole sidottu siihen, onko tekijä köyhä vai rikas."

Kärkevän kysymyksen tarkoitus on oikea; tasavertaisuuden hakeminen kansalaiselle lain edessä. Ei ihme, että oikeuslaitoksen arvostus kansalaisten silmissä heikkenee, vaikka perussyy epäsuhtaisiin tuomioihin on lainlaatijoissa eli eduskunnassa.

Poliitikoilta lienee turha hakea muutosta lainsäädäntöön, heille äänestäjien kateus on kyllin korkea kynnys tilanteen korjaamiseksi.

On mielenkiintoista seurata, millaisen rangaistuksen proteesikätinen haminalaismies saa aiheuttamastaan kärsimyksestä.