Pääkirjoitus 2.4.2000:
Kotitalouksista riskisijoittajia

Pankkiin tallettaminen on suomalaisille perinteinen säästö- ja sijoitusmuoto. Ensi kesänä peruspankkitileiltä viedään niiden tärkein kilpailuetu, korkojen verottomuus. Muutos vahvistanee kehitystä, josta jo muutoinkin on näkynyt viitteitä: kotitaloudet siirtyvät enenevästi riskisijoittajiksi.

Suomessa on nyt noin 12 miljoonaa verotonta käyttely-, säästö- ja sijoitustiliä. Kun verovapaan koron 2 prosentin raja kesäkuun alussa poistuu, myös niiden tuotoista tulee lähdeveron alaista tuloa. Lähdeveroprosentti on 29.

Vaikka useimmat tilit ovat olleet efektiiviseltä tuotoltaan jo tähänkin asti hyvin vaatimattomia, verovapauden porkkana on pitänyt varsinkin ikääntyneemmän väen niille uskollisena. Viime vuonna kotitalouksien rahoitusvaroista 240 miljardia markkaa eli noin puolet oli kiinni pankkitalletuksissa.

Verotuksellisen erityiskohtelun lakkaaminen ajaa tallettajia hakemaan varoilleen tuottoisampia kohteita. Satojen miljardien potti ei karkaa heti, eikä ehkä kokonaan koskaan pankkitileiltä. Lähdön kynnys madaltuu kuitenkin olennaisesti. Siihen nähden pankit ovat yllättävän laiskasti ryhtyneet kehittelemään ja markkinoimaan talletusasiakkailleen korvaavia korkotuotteita.

Uutta kotia etsivälle rahalle riittää ottajia. Suurta yleisöä jo 1990-luvulla innostanut vakuutussäästäminen on kasvattanut tasaisesti suosiotaan.

Suoria pörssisijoituksia kotitalouksilla oli vuoden lopussa noin 150 miljardin markan arvosta. Se on lähes kolme kertaa niin paljon kuin 1977. Vauhti tuskin vastaisuudessakaan hiipuu, vaikka viime kuukausien hullunmylly informaatioteknologiayritysten ympärillä osoittaa jo järkiintymisen merkkejä. Pörssin vakaat vanhat toimialat vain nousevat vuorostaan framille.

Erilaisten sijoitusrahastojen invaasio on tuonut markkinoille varsinaisen jokamiehen instrumentin. Osittain hajautettuun riskiin perustuva rahastosäästäminen on kenelle tahansa vaivaton tapa hankkia varoilleen verraten varmaa ja vakaata tuottoa.

Helsingin keskustassa on avannut äskettäin toimipisteensä ensimmäinen katutason rahastomyymälä. Tarkoituksena on, että ihmiset voivat ohikulkiessaan pistäytyä tekemässä isomman tai pienemmän sijoituksen.

Liikeidea kertoo konkreettisesti, miten yhä useampi tavallinen kansalainen omaksuu sijoitustoiminnan osaksi arkipäivän taloudenpitoa. Rahastotiskillä poikkeaminen saa samalla myös muita kuin puhtaasti taloudellisia tarkoituksia. Joillekin siitä tulee trendikkään, toisille vaikkapa ympäristöarvoista viestivän elämäntavan ilmentymä.

Kieltämättä kehitykseen sisältyy myös yhteiskunnallista eriarvoistumista edistäviä tekijöitä, niin kuin tutkija Pekka Räsänen on todennut (TS 29.3.). Hyvin ansaitsevat suuret ikäluokat pystyvät hyödyntämään rahoitusmarkkinoiden tuottomahdollisuuksia muita paremmin.

Riskisijoittamisessa eletään tavallaan jo toista aaltoa. Kun edellinen buumi 1980-luvun lopulla hyökyi yli Suomen, monet pien- ja vähän isommatkin sijoittajat rahoittivat osakeostojaan lainapääomalla - tunnetuin seurauksin.

Näyttää siltä, että ainakin lainan antajat ovat viisastuneet vahingosta. Osakkeiden vakuusarvo on nyt maksimissaan 60 prosenttia ja luoton saanti edellyttää riittävän hajautettua osakesalkkua.