Pääkirjoitus 30.3.2000:
AKT:n vaatimuslista liikaa
työnantajille loppuun saakka

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitolla AKT:llä on poikkeuksellisen vahva asema työmarkkinakentässä. Tukilakkoja hyväksi käyttäen se pystyy halutessaan halvaannuttamaan koko maan. Tätä mahdollisuuttaan se on vuosien varrella myös käyttänyt härskisti hyväkseen yhteiskunnan maksaessa viulut.

Jälleen ovat pyörät lakanneet pyörimästä. Ihmiset joutuvat tuskailemaan, miten päästä töihin, elintarvikkeet pilaantuvat satamissa, vienti sen paremmin kuin tuontikaan eivät kulje, koska AKT:hen kuuluvat ahtaajat ovat tukilakossa ja Merimiesunioni on luvannut apua. Teollisuuden kemikaalikuljetusten päättyminen uhkaa pysäyttää paperitehtaat viikossa. Kustannukset teollisuudelle ovat päivittäin miljardiluokkaa.

Kuljetuslakon alkaminen varmistui keskiviikkona puoliltapäivin, kun työnantajapuoli hylkäsi valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen sovintoesityksen. Työnantajia edustava Autoliikenteen työnantajaliitto piti AKT:n vaatimuksia loppuun asti ylimitoitettuina.

Riita koskee lähinnä rahaa. AKT:lle ei riitä pelkkä metalliliiton viitoittama yleinen 3,1 prosentin korotustaso, vaan se vaatii lisää palkkaa myös jälkeenjääneisyydestä sekä teollisuuden tulevista palkkaliukumista. Työnantajapuolen mukaan korotustaso olisi työaika- ja työehtomuutoksineen 11 prosentin luokkaa kuorma-autoalalla sekä linja-autopuolella peräti parikymmentä prosenttia.

Saloniuksen keskiviikkoaamuna jättämä 10 kuukauden pituinen sopimusesitys olisi lisännyt työnantajan kustannuksia 7-8 prosentilla eli enemmän kuin kaksi kertaa yli yleisen tason. Alan heikkoon kannattavuuteen vedoten työnantajapuoli hylkäsi esityksen. Syyn lakosta AKT:n puheenjohtaja Kauko Lehikoinen vieritti työnantajapuolen niskoille.

Entinen AKT:n lakkokenraali Risto Kuisma on kuvannut Lehikoista kovaksi riskinottajaksi, jonka olisi syytä panna jäitä hattuun. Kuisma muistutti, että AKT:n kannattaa varoa tilannetta, jossa vastapuolen ärtymys kasvaa liian suureksi. Tällöin työnantaja yrittää murskata ammattiliiton hinnalla millä hyvänsä. Pitää tietää, missä raja menee.

Saattaa olla että Lehikoinen on kohtuuttomilla vaatimuksillaan ylittänyt tuon hiuksen hienon rajan. Ajat eivät myöskään ole niin kuin ennen. Markkinayhteiskunnassa ei välttämättä löydy solidaarisuutta samalla tavalla kuin joskus 1980-luvulla. Tämä nähtiin, kun Tampereen bussikuskeja tukemaan komennetut turkulaiset ja helsinkiläiset kuljettajat palasivat töihin lakon tuskin alettua.

AKT:n puheenjohtajan olisikin syytä lähteä etsimään hatunviilennystä pikimmiten, jotta suhteettomia menetyksiä yhteiskunnalle aiheuttava lakko saataisiin päättymään mahdollisimman pian. Tämän jälkeen pitäisi myös työnantajapuolelta löytyä valmiutta pohtia, mitä kuljettajien usein kohtuuttomille työajoille voisi tehdä.