Pääkirjoitus 29.3.2000
EU-Liikanen kävi selittämässä
komission kantoja parhain päin

Turussa maanantaina vierailleen komissaari Erkki Liikasen mukaan Suomen vaikutusvalta EU:n sisällä on nyt minimissään. Edellisen kauden puheenjohtaja on kuulemma "viimeinen maa, jolta tukea pyydetään". Ja sen huomaa.

Kun unionin mahtimaat pari kuukautta sitten kovalla hopulla puuhasivat Itävallan vastaisia boikottitoimia, Suomi taisi tosiaan jäädä aivan soittokierroksen häntäpäähän. Pääministeri Paavo Lipponen pantiin melko kylmiltään ota tai jätä -tilanteeseen.

Liikasen mielestä Suomella ei ollut mahdollisuutta estää muita painostamasta Itävaltaa. Kun Lipposen yritykset yhteisen linjan pehmentämiseksi jäivät tuloksettomiksi, vaihtoehdot kävivät vähiin.

Itse boikottiin Liikanen vältti ottamasta suoraan kantaa, mutta arveli, että ulkopuolelle jättäytyminen olisi herättänyt täällä vielä vilkkaampaa keskustelua kuin mukaan lähtö. Mene ja tiedä. Melkoisen ravakkaa on jälkipuinti ollut nytkin.

Presidentti Mauno Koivisto ei tunnu olevan ainoa, joka pitää Itävalta-päätöstä huonosti harkittuna. Sanomalehti Kalevan mielipidemittauksessa 57 prosenttia vastaajista katsoi, että painostustoimet pitäisi lopettaa. Peräti neljä kymmenestä kannatti Suomen yksipuolista irtaantumista pikaisesti.

Komissaari Liikaselle kansallisiin intresseihin tuijottaminen on jo viran puolesta vähemmän suotavaa. Hän myönsikin Turussa, että tapaus Itävalta oli komissiolle helpompi kuin jäsenmaille; Bryssel kun toimii EU:n peruskirjan nojalla ja ottaa kantaa vain, jos joku konkreettisesti rikkoo siinä julki lausuttuja periaatteita.

Komission linjakkuutta puolustava Liikanen ei ole tietenkään menneisyydessä toimineiden virkaveljiensä vartija. Muutoin hän epäilemättä muistelisi, minkälainen koalitio johti EU:n eteläistä jäsenmaata Italiaa vuonna 1994.

Puolisen vuotta saapasmaan hallituksessa istunut Gianfranco Finin MSI ei herättänyt komissiossa aikanaan juuri minkäänlaisia reaktioita. Kuitenkin kyseessä oli taustoiltaan samankaltainen oikeistopopulistinen puolue kuin Jörg Haiderin FPÖ.

Diplomaattisesti parhain päin Liikanen selitti myös komission puheenjohtajan Romano Prodin ja Euroopan parlamentin oikeusasiamiehen Jacob Södermanin taannoisen sanaharkan. Liikasen mukaan konflikti johtui pikemminkin henkilökemioista ja kulttuurieroista kuin sisällöllisistä ristiriidoista.

Esimiestään Prodia Liikanen kehui samaan hengenvetoon hyvin julkisuusmyönteiseksi. Vahinko, ettei siitä hyveestä ole tarttunut juuri mitään EU-asiakirjojen avoimuusasetukseen, josta komissio on työstänyt kauniisti sanoen keskiaikaisen esityksen.