Pääkirjoitus 30.11.1999:
WTO:n uusi neuvottelukierros
käynnistyy ristiriitojen varjossa

Ranskalaismielenosoittajat vaativat WTO:ta asettamaan ihmisen tarpeet etusijalle tulevissa neuvotteluissa.
Ranskalaismielenosoittajat vaativat WTO:ta asettamaan ihmisen tarpeet etusijalle tulevissa neuvotteluissa.

Monet ristiriidat heittävät varjonsa Seattlessa tänään alkavan Maailman kauppajärjestön WTO:n kokouksen ylle. Mittavat erimielisyydet ovat suorassa suhteessa kokouksen merkitykseen. Monivuotisen neuvottelukierroksen käynnistävä Seattlen kokous on erittäin tärkeä etappi maailmankaupan kehityksessä, sillä se vaikuttaa meidän kaikkien elämäämme: ravintoomme, työllisyyteemme, pukeutumiseemme, ympäristömme tilaan ja niin edelleen.

Neuvottelijoilla on edessään kaikesta päätellen vaikeat ajat. Tähän viittaa jo sekin, että Genevessä järjestetyssä valmistelevassa kokouksessa ei päästy yksimielisyyteen edes siitä, mistä pitäisi neuvotella.

Voimakkaimmin törmäsivät vastakkain Euroopan unionin ja Yhdysvaltain kannat. Maatalouttaan varjeleva EU haluaa lähteä liikkeelle laajalla asialistalla, joka antaa mahdollisuuden erilaisiin kompromisseihin. Unionilla ei myöskään ole erityistä kiirettä tulosten aikaansaamisessa.

Euroopan markkinoita himoitseva Yhdysvallat puolestaan haluaa suppeaa agendaa ja pikaisia tuloksia. Työvoitot neuvottelupöydässä tasoittaisivat mukavasti ensi vuoden presidentinvaaleissa Bill Clintonin varapresidentin All Goren tietä Valkoisen talon isännyyteen.

Yhdysvaltoja närästää ennen kaikkea EU:n maatalouspolitiikka, jota se pitää protektionistisena. Yhdysvallat katsoo, että EU:n viljelijöille maksamat subventiot vääristävät maailmankauppaa.
EU taas lähtee siitä, että sen Agenda 2000 -ohjelman puitteissa päättämät tuottajahintojen alennukset ovat jo riittävä myönnytys. Puolustustaisteluun valmistautunut EU saattaa kuitenkin joutua antamaan periksi tiukasta kannastaan.

Toinen luja kädenvääntö tullaan käymään teollistuneiden maiden ja kehitysmaiden välillä. Monet kehitysmaat ovat sitä mieltä, että mihinkään uusiin toimiin maailmankaupan vapauttamiseksi ei ole syytä ryhtyä niin kauan kuin edellisenkin kierroksen päätökset ovat toteutumatta.

Tähän yhtyy laaja rintama erilaisia kansalaisliikkeitä, jotka ovat lähettäneet omat edustajansa Seattleen. Näiden oppositioliikkeiden käsitys on, että kaupan vapautuminen hyödyttää vain jo muutenkin vauraita maita.

Totta onkin, että ainakaan tähänastiset toimet kaupan vapauttamiseksi eivät ole vähentäneet valtioiden välistä taloudellista epätasa-arvoa, vaan päinvastoin lisänneet sitä. Tästä olisikin syytä ottaa opiksi tulevissa neuvotteluissa.

Teollistuneet maat pystyvät ajamaan WTO:ssa tehokkaasti omia etujaan, mutta pitkällä tähtäyksellä epätasa-arvon lisääntyminen ei ole kenenkään edun mukaista. Elintasokuilut luovat jännitteitä, jotka eivät mitenkään edistä maailmanrauhaa.