Päivän Pistot -kolumni/Aimo Massinen
Suma seisoo helmikuuhun

Yritysjohtajat ovat menestyneet ahneuden markkinoilla erinomaisesti. Hävyltä on katkaistu häntä. Viime aikojen uho on muistuttanut lapuanliikkeen johtajan Vihtori Kosolan kuuluisaa lausetta "me teemme mitä tahromme".

Jos lähestyvissä tuloneuvotteluissa ay-liike omaksuu vastaavanlaisen itsekkyyden, seuraukset voivat olla tuhoisat. Palkansaajien pitäisikin säilyttää malttinsa kääntämällä kurssinsa Arvo SalonLapualaisoopperan malliin, että me emme tee mitä emme tahdo.

Toistaiseksi tuporintamalla vallitsee pelottava hiljaisuus. Kaikki tuntuvat kyttäävän toisiaan.

Kaksivuotinen tupokausi päättyy 15. tammikuuta, mutta nyt voi jo ennustaa, että tuskin yhtään merkittävää te-sopimusta syntyy siihen mennessä.

Yksi jarruttava tekijä on presidentinvaali, vaikka periaatteessa tuloratkaisuilla ja presidentinvaaleilla ei pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Silti on todennäköistä, että tuposuma laukeaa vasta presidentinvaalien toisen kierroksen eli 6. helmikuuta jälkeen.

Keskitettyä tulopoliittista kokonaisratkaisua ei tullut, kun kymmenen SAK-laista liittoa kaatoi sen jo kättelyssä. Puheenjohtaja Lauri Ihalainen ei sen jälkeen lähtenyt järjestämään siitä edes turhanaikaista teatteria.

Silti Ihalainen on tärkeä taustaoperaattori, jos liittokohtainen kierros halutaan pitää edes jotenkin hallinnassa. SAK:n puheenjohtaja on konsensuksen mies, sovittelun ja yhteistyön moottori.

Ihalaista kannattaa kuunnella. Hänen perspektiivinsä on pitempi kuin pelkästään yksi tupokausi.

Ihalainen kysyy osuvasti, onko meillä malttia työllistää (TS 7.11.). Vaikka taloudessa menee lujaa, tarvitaan nytkin solidaarisuutta.

Hän muistuttaa myös, että juuri nyt meidän pitäisi rakentaa myös ikääntyvän työvoiman vahvuuksille eikä sen poispotkimiselle, sillä Suomea uhkaa työvoimapula siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle.

Sopimusraameista Ihalainen haluaisi nykyistä joustavampia. Hän on valmis liikkumaan tulospalkkauksen suuntaan. Motivoivia palkitsemisjärjestelmiä tarvitaan muillekin kuin optiojohtajille.

Sinänsä 1990-luvun jälkipuoliskon vakaan ja menestyksellisen politiikan kausi tarjoaa hyvän pohjan tulevaisuudelle. Ellei tapahdu mitään mullistusta maailmalla, lihavat vuodet jatkuvat.

Palkkaerot tulevat kuitenkin kasvamaan, koska korotuksia maksetaan ainakin osittain eri alojen maksukyvyn mukaan. Äärimmilleen viety solidaarisuuskin lamauttaa kehityksen.

Mutta toisaalta palkkapommi kehkeytyy siitä, jos liian monet pyrkivät kahmaisemaan potista enemmän kuin toiset. Aikaisemmin se linja johti devalvaatiosta devalvaatioon, joita sodan jälkeen on markan kellutukset mukaan lukien tehty peräti 17 kertaa. Emu-oloissa tulopolitiikan virheet näkyvät suoraan työttömyyden kasvussa.

Erityisen tarkkaan kannattaa jokaisen seurata yksityisen sektorin työllisten osuutta työikäisestä väestöstä. Sehän muodostaa pohjan verotukselle, jonka varaan yhteinen hyvinvointimme perustuu.

Suomessa yksityisen sektorin työllisten osuus 15-64-vuotiaiden keskuudessa on vain 49,9 prosenttia. Vaikka tuo luku on aivan viime vuosina hieman kohonnut, oli se vielä parikymmentä vuotta sitten jopa kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi. Pohjoismaistakin vain Ruotsilla asiat ovat vielä heikommin (47,7 pros.). Islannissa yksityinen sektori työllistää jopa 61,9 prosenttia työikäisistä.

Työmarkkinajärjestöjen ratkaisuilla voidaan paljon vaikuttaa tähänkin kehitykseen.

Mediassa hoetaan helposti, että ay-liikkeen aika on ohi, mutta tuo muotiväite ei voisi osua pahemmin harhaan. Ay-liikkeen asema on 2000-luvulle tultaessa vahvempi kuin koskaan.

Työmarkkinajärjestöjen valta - ja sen mukana myös vastuu - heijastuu hyvin laajalle koko talouspolitiikkaan, mutta järjestöjen lonkerot ulottuvat myös sosiaalilainsäädäntöön ja jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Hyvä tai paha, korporatismi voi Suomessa erinomaisesti.

Kolmatta perättäistä keskitettyä tuloratkaisua ei ole kuitenkaan koskaan saatu aikaan - eikä sitä syntynyt nytkään.

P.S. Tiedättekö muuten soitinta, johon ei oikeastaan kukaan ole tyytyväinen edes kokonsa puolesta? Se on joko liian leveä tai kapea.

Kysymys on tietysti palkkahaitarista, joka soittelee ensi viulua tälläkin tupokierroksella.
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.