Pääkirjoitus 20.11.1999:
Venäjä taipui Istanbulissa

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin huippukokous Istanbulissa toi kiusallisella tavalla mieleen kylmän sodan hyytävät asetelmat. Jälleen olivat vastakkain ihmisoikeuksia puolustava länsi ja niitä valtapoliittisin perustein rikkova itä.

Tshetsheniassa häikäilemätöntä valloitussotaa käyvä Venäjä joutui odotetusti altavastaajaksi. Nyt suurvaltaa ei kohdeltu diplomaattisin silkkihansikkain kuten Neuvostoliittoa 1970-luvun tapaamisissa. Nyt Moskovaa painostettiin suoraan ja avoimesti noudattamaan Ety-maiden yhteisesti hyväksymiä periaatteita.

Aluksi näytti siltä, että Kremlin nykyistä isäntää, presidentti Boris Jeltsiniä yritettiin turhaan taivutella neuvottelujen tielle Kaukasuksella. Niin Ranskan presidentti Jacques Chirac, Saksan liittokansleri Gerhard Schröder kuin Yhdysvaltain Bill Clintonkin joutuivat poistumaan kahdenkeskisistä keskusteluista tyhjin toimin.

Jeltsin vastasi painostukseen poistumalla Istanbulista kesken kokouksen jo torstaina. Sitä ennen hyväkuntoiselta ja -tuuliselta vaikuttanut johtajaveteraani teki selväksi, ettei kenelläkään ole oikeutta arvostella Venäjää Tshetshenian vuoksi.

Jeltsinin uhmakkaassa julistuksessa toistui sama todellisia vaikuttimia kaunisteleva tulkinta, jota pääministeri Vladimir Putin on monissa yhteyksissä jankuttamiseen asti painottanut: Venäjä taistelee Pohjois-Kaukasuksella terroristeja vastaan, ei viattomia siviilejä vahingoittaakseen.

Vaan kuinka sitten kävikään? Jeltsinin poistuttua näyttämöltä tapahtumien kulku sai yllättäen aivan uuden käänteen.

Venäjän edustajat suostuivat siihen, että Tshetshenia mainitaan kokouksen päätöslauselmassa. He taipuivat hyväksymään myös Euroopan tavanomaisia aseita koskevan uuden Tae-sopimuksen, jonka rajoituksia Venäjä on myöntänyt Kaukasuksella rikkovansa sekä uusitun sopimuksen luottamusta ja turvallisuutta lisäävistä toimista eli ns. Wienin asiakirjan.

Uuden Euroopan turvallisuuden peruskirjan mukaan alueellista epävakautta aiheuttavat selkkaukset eivät ole pelkästään yhden maan sisäisiä asioita. Muotoilu antaa Etyjille sekä poliittisen että humanitaarisen roolin Tshetsheniassa. Nähtäväksi jää, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Jeltsinin hallinnon sisäministeri Vladimir Rushailo antoi heti perjantaina oman paljon puhuvan tulkintansa. Hän totesi yksikantaan, ettei Venäjä tarvitse Etyjiä Tshetshenian kriisin välittäjäksi.

Vaikka Istanbulin huippukokous oli tuloksiltaan ennakoitua myönteisempi, se jätti ilmaan eräitä avoimia kysymyksiä.

Mikä sai Venäjän kokousedustajat kääntymään kannoissaan? Vaikuttiko siihen vain pelko lännen talousavun jäädyttämisestä, jota viimeksi EU:n parlamentti on väläytellyt.

Miten uskottavaa on Venäjän sitoutuminen poliittiseen ratkaisuun Tshetsheniassa, jos siihen myönnyttiin lähinnä taktisista syistä.