Pääkirjoitus 17.11.1999:
Verojen kiristyksillä ei
Turun talouden ongelmia ratkaista

Turun kaupunginvaltuustoa vietiin maanantai-iltana ja -yönä kuin entistä pässiä narusta. Virkamiesjohdon taktisen taitavasti mitoittamat ja kaupunginhallituksen hienosäätämät verotuksen kiristykset siunattiin vuolaiden puheiden, mutta varsin selkeiden äänestysnumeroiden saattelemana.

Kunnallisveron nostamisesta puolella prosenttiyksiköllä 17,5:een päätettiin lähinnä sosiaalidemokraattien, keskiryhmien ja vasemmistoliiton äänin 43 - 24. Kiinteistöveroista äänestykset olivat jonkin verran tiukemmat.

Vaikka enemmistön rintamaan repesi äänestyksissä yksittäisiä aukkoja, vain kokoomuksen ryhmä oli yhtenäisesti korottamisia vastaan. Veropäätökset olivat Turun mahtipuolueelle vihlova tappio, semminkin kun kokoomuksen esittämät vaihtoehdot kaupungin talouden tasapainoittamiseksi jäivät lopulta vaille vastakaikua, sanoisiko huitaisuksi ilmaan.

Sitä tyytyväisempi tuntui olevan toisen ökypuolueen Sdp:n ryhmänjohtaja Jarmo Rosenlöf. Hän kiirehti jo kiittelemään keskustan, vihreiden ja äärivasemman valtuutettuja hyvästä yhteistyöstä. Kiintoisaa on nähdä, pitääkö punavihermultalinja myös talousarvion varsinaisessa käsittelyssä ensi viikolla.

Jos maanantain ratkaisuja arvioi kunnallispolitiikan yleisen uskottavuuden ja Turun taloudenpidon kannalta, rehvakkaisiin voiton tuntoihin on tuskin kellään aihetta.

Verotuksen kiristäminen on vastoin valtuustossa kolme vuotta sitten sovittua linjausta, jossa sitouduttiin kaupungin talouden tervehdyttämiseen tuloperusteisiin kajoamatta. Tavoitteesta lipsuminen ei osoita vain huonoa päätöksenteon moraalia, vaan on myös merkki siitä, että asioiden hoito on karannut päättäjien hallinnasta.

On silkkaa itsepetosta kuvitella, että Turun kunnallistalouden ongelmat ratkeavat verotusta kiristämällä. Sillä saavutetaan vain hetken hengähdys, minkä jälkeen vaikeudet ovat entistä pahempina edessä. Jokaiseen korotukseen sisältyy aina uuden korotustarpeen siemen.

Ensi vuonna jo 145 miljoonaksi markaksi revennyttä tasapainon vaillinkia ei täytetä liioin sillä, että luonteeltaan laskennallisia ja osin jopa teoreettisia tulo- ja menoeriä kaunistellaan toivottuun suuntaan niin kuin kokoomuksen vaihtoehtopaperissa on paljolti tehty. Ne ovat tyypillisiä housut kintuissa -paniikkiratkaisuja, joita tarjotaan olosuhteiden pakosta ja aina liian myöhään.

Pitkäjänteisen, kurinalaisen ja toimintojen realistiseen mitoitukseen nojaavan taloushallinnon puuttuessa Turku on ajautunut tilanteeseen, jossa sillä on vain kehnoja ja vielä kehnompia selviytymisen vaihtoehtoja: palveluiden yhtäkkinen ja radikaali alasajo tai tulojen keinotekoinen lisääminen veroilla, maksuilla tai lisävelan ottamisella.

Käyttömenojen jatkuva ja paikoin täysin hallitsematon kasvu on Turun ydinongelmia. Jos sitä ei tavalla tai toisella saada kuriin, kaupungin taloudellinen liikkumavara kapenee kapenemistaan, mikä syö mahdollisuuksia investoida elinkeinoja, työllisyyttä ja Turun vetovoimaa elvyttäviin tarkoituksiin.