Pääkirjoitus 14.11.1999:
EU:n tuleva elintarvikevirasto
Turulle vaativa lobbaushaaste

Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasin mielestä Suomella on tarjota uuden EU-viraston sijoituspaikaksi "tasan kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa".
Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasin mielestä Suomella on tarjota uuden EU-viraston sijoituspaikaksi "tasan kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa".

Eräissä EU-maissa paljastuneet ruokaskandaalit sekä kiihtyvä keskustelu hormonien ja geenimuuntelun käytöstä ravinnon tuotannossa ovat nostaneet elintarvikkeiden turvallisuuden yleiseurooppalaiseksi huolen aiheeksi.

Ongelma on kaikesta päättäen tiedostettu myös Euroopan unionin hallinnossa. EU:n komission on määrä lähiviikkoina julkistaa aihetta käsittelevä toimenpideohjelma. Siihen odotetaan sisältyvän suunnitelma uudesta virastosta, joka keskittyisi elintarvikkeiden terveellisyyden ja turvallisuuden valvontaan.

Kovin paljon hankkeesta ei vielä tiedetä. Virastoon sijoittuisi arviolta satakunta virkamiestä ja alan asiantuntijaa eri maista. Toiminnan kohteina olisivat muun muassa geenimenetelmin tuotetut uuselintarvikkeet, joiden markkinoille hyväksyminen edellyttää terveysvaikutusten puolueetonta arviointia.

Vaikka päätös elintarviketurvallisuusviraston perustamisesta on vielä hämärän peitossa, sijoituspaikasta käydään jo aktiivista kilpaa. Laitoksen isännyydestä ovat kiinnostuneita ainakin Luxemburg, Ruotsi ja Suomi. Kahden viime mainitun lähtöasemia vahvistanee se, ettei kummassakaan maassa ole tällä hetkellä yhtään EU-virastoa.

Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi on lehtitietojen mukaan informoinut hyvissä ajoin Brysseliä Suomen valmiudesta ottaa virasto tänne. Hän on lausunut julki myös näkemyksensä siitä, mitkä paikkakunnat tulevat kysymykseen. Sasin mielestä tarjolla on tasan kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: Kuopio ja Helsinki (Kauppalehti 25.10.).

Voidaan tietysti ihmetellä, miksi ministeritason päättäjällä on jo tässä vaiheessa tarvis liputtaa erityisesti minkään sijoituspaikan puolesta. Toisaalta Sasin mielenilmaisu osoittaa, että Kuopio ja Helsinki ovat onnistuneet ainakin kotimaisella tantereella tekemään itseään tykö.

Paljon eleettömämmin liikkeellä ovat olleet turkulaiset. Siksi lienee monille hienoinen yllätys, että täällä on jo elokuusta lähtien tehty pohjustusta EU:n elintarvikeviraston saamiseksi paikkakunnalle. Kaupunginjohtaja Armas Lahoniityn aloitteesta käynnistetyssä valmistelussa ovat kaupungin lisäksi mukana Turun yliopistot ja täkäläinen elintarviketeollisuus.

Vahvoja argumentteja ehdokkuutensa tueksi Turun seudulla kyllä riittää. Täällä toimii maan merkittävimpiä biotieteiden ja -teknologian tutkimuskeskittymiä. Täällä on osoittaa vahvaa kansainvälistä osaamista myös elintarvikkeiden jalostuksen, elintarvikekemian ja diagnostiikan aloilla.

Substanssiasioiden ohessa keskeisiä kriteerejä sijoituspaikan valinnassa ovat esimerkiksi kansainväliset liikenneyhteydet ja henkilökunnan rekrytointiin liittyvät kysymykset. Huipputason osaajia eri puolelta Eurooppaa ei saada houkutelluksi uuteen asiantuntijavirastoon, ellei isäntäkaupungilla ole tarjota heille myös riittäviä siviilielämän edellytyksiä.

Elintarvikeviraston johtaja Kalevi Salminen oli valitettavasti oikeassa todetessaan (TS 10.11), että Euroopan näkökulmasta koko Suomi on periferiaa. Onneksi Turku on maamme moniin muihin kaupunkeihin verrattuna kuitenkin vähän vähemmän syrjässä.

Vaativa lobbaushaaste uuden EU-viraston houkutteleminen Suomen Turkuun joka tapauksessa on. Toivottavasti täällä on kerrankin pontta puhaltaa yhteen hiileen. Ensimmäinen urakka on saada maan hallitus vakuuttuneeksi Turku-vaihtoehdon erinomaisuudesta.