Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni 14.11.1999:
Hämyhommia

Lehtemme etusivun vesihätä-ilmoituksen sanoma tänään saattaa vaikuttaa pateettiselta, mutta sen takana on vakava kansalaishuoli; pystyvätkö luottamusmiehet turvaamaan keräämillään miljardiveroilla edes peruspalvelut kansalaisille.

Kolme vuotta sitten päättäjät lupasivat kaupungin talouden tasapainottuvan ensi vuoteen mennessä, nyt turkulaisia uhataan puolen prosenttiyksikön eli keskimäärin 700 markan veronkorotuksella. Kun 6 000 miljoonan markan budjetista ei pystytä säästämään edes 140 miljoonaa, rahaa kerätään lisää veropottiin, jonka suuruus on jo ennestään yli 2 500 miljoonaa markkaa vuodessa. Veroja kerätään siis Turussa 7 miljoonaa/ päivässä eli 5 000 mk/ joka minuutti, pyhät arjet, ympäri vuoden.

Signaali on pelottava moneen suuntaan, ei vähiten uusien työpaikkojen syntymisen kannalta. Jatkuvasti yli varojensa elävä kaupunki ei houkuttele yrityksiä, joista varsinkin korkean teknologian alalla toimivat firmat korostavat henkilöstölleen miellyttävän elinympäristön merkitystä sijoituspaikan valinnassa.

Ympäristökunnat tarjoavat alemman veroäyrin ja omakotitontteja maksukykyisille muuttajille. Raisio, Naantali, Parainen muiden mukana imevät elinvoimaa heikentyvästä Turusta, jonne kerääntyy entistä enemmän heikomman maksukyvyn ihmisiä.

Työvoimatoimiston selvityksen mukaan Turkuun valuu muualta poikkeuksellisen paljon opiskelijoita, maahanmuuttajia, pakolaisia ja muuta väestöä, jonka keskuudessa on runsaasti työttömiä työnhakijoita. (TS 4.11.)

Virkamiehet väittävät, että tätä aaltoa ohjaavat sekä Turun imu että väkeä lähettävien kuntien työntö. Tänne muuttoa helpottaa se, että kaupungin kahdella vuokrataloyhtiöllä on 10 000 sosiaalisen asumiseen tarkoitettua asuntoa.

Olisi väärin syyllistää työttömiä tai maahanmuuttajia tästä tilanteesta. Hyvinvointivaltion on huolehdittava myös heikompiosaisistaan. Mutta miten pitkälti se on Turun tehtävä, kun työttömyys täällä on jo kolmasosan korkeampi kuin maassa keskimäärin.

Parin vuoden aikana kaupungin työllisten määrä on jämähtänyt paikoilleen samalla kun Tampere sai 14 000 ja Oulu 5 000 työllistä lisää. Turun työpaikat valuvat muualle, ja tästä ovat pitkälti vastuussa suurimmat puolueet ja johtavat virkamiehet.

Ylläkuvattu syöksykierre kertoo, että veronkorotus ei ole vastaus tämän haasteen hoitoon. Se on kuin pakkasella housuun laskeminen, hetken lämmittävä vaikutus kääntyy pian jäätäväksi kylmyydeksi.

Tämä totuus ei ole vieläkään mennyt vasemmiston päähän, mutta kokoomuksen lankeaminen vanhaan ansaan hämmästyttää. Huomenna puolue peesaa kaupunginjohtaja Armas Lahoniityn taktiikkaa pitäen huolen siitä, että korotus menee läpi. Hänen alkuperäisestä 0,75 prosentin korotusesityksestään nipistetään pala pois ja saadaan kokoomus "pitkin hampain" hyväksymään 0,5 prosentin veronkorotus. Vain runsas viikko aiemmin kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Olli A. Manni uhosi, että veroja ei koroteta.

Käsitys, että kaupungin työllisyyttä parannetaan kunnallisten verojen ja maksujen korottamisella on väärä; vesi ei kaivossa kantamalla pysy. Ellei tarkoitus olekin turvata lähinnä kaupungin oman henkilöstön työpaikat. Turun palveluksessa olevan henkilöstön määrä on pysynyt korkealla 12 500 hengen tasolla koko 90-luvun, vaikka muu maailma ja yksityiset yritykset ovat samaan aikaan joutuneet läpikäymään suuria muutoksia. Tuskin kaupungin toiminnot ovat tehokkuudessaan tasolla, joka ei rationalisointia tarvitse.

Mielipideosastossa (TS 12.11.) kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jukka Mikkola yritti lyödä asian leikiksi ehdottamalla pelastukseksi Turun julistamista maan pääkaupungiksi. Huonon vitsin pani viereisellä palstalla paikalleen demaripuoluetoveri Aki Linden verraten Porin jämäkkää asioiden hoitotapaa töppäilyihin Turussa, jossa "menot kasvavat hallitsemattomasti, uusia toimintoja aloitetaan kevyin perustein ja puolueet hakevat talouslääkkeitä lisätuloista".

Mikkolan pääkaupunkiesitystä jatkaen voi todeta, että Turun näkymiä peittääkseen kaupungin maisema-arkkitehti Ritva Nummiora verhoaa jälleen joulunajan torin sinisen sellofaanin syleilyyn.

Maisemallisesti epäonnistuneen ratkaisun hyvä puoli on siinä, että nistien on vaikeampaa löytää suonta piikilleen. Sama metodi on käytössä Helsingin Rautatieaseman ravintolan vessassa.