Pääkirjoitus 9.11.1999:
Uusia muureja ei saa pystyttää
rajoittamaan kanssakäymistä

Kylmän sodan symbolin Berliinin muurin murtuminen kymmenen vuotta sitten merkitsi muutosten vyöryä , joka huipentui viime keväänä kolmen entisen sosialistisen valtion Puolan, Unkarin ja Tshekin liittymiseen läntiseen sotilasliittoon Natoon.

Berliinin muurin kaatuminen heijastui vahvasti myös Itämeren piiriin. Tämä ei ole unohtunut Itämeren rantavaltioissa. Niinpä viiden Itämeren maan presidentit saapuivat juhlimaan Jyväskylään kylmän sodan päättymistä sekä keskustelemaan alueen turvallisuus ja yhteistyökysymyksistä.

Kylmän sodan päättymisen muistelut huipentuvat kuitenkin tapahtumien keskipisteeseen Berliiniin, jonne ovat kokoontuneet tuon ajan mahtimiehet, silloisen Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov, Yhdysvaltain George Bush sekä Saksan Helmut Kohl.

Säröittä eivät juhlat Berliinissä käynnistyneet. Itäsaksalaiset muistuttivat aiheellisesti, että muurin kaatoi silloisen Itä-Saksan kansa henkensä kaupalla. Tapahtuma sujui ilman verenvuodatusta, mutta verilöyly oli hiuskarvan varassa. Kansalaisten katkeruuden voi ymmärtää, kun tuolloinen johtajakolmikko yrittää varastaa shown itselleen. Gorbatshovin, Kohlin ja Bushin rooli liittyy lähinnä Saksojen yhdistämiseen.

Mutta vaikka betonimuuri onkin revitty alas ja kuljetettu matkamuistoiksi kaikkialle maailmaan, tuntuu samalla paikalla olevan edelleen jonkinlainen henkinen muuri.

Itäsaksalaiset eivät ole pystyneet kotiutumaan yhteiseen valtioon, jossa vallitsevat kovat läntiset markkinatalouden lait. Osoituksena yhä avoimesta railosta on esimerkiksi itäsaksalaisten palkkataso, joka on vain 75 prosenttia länsisaksalaisten palkoista.

Sopeutumisprosessi on ollut vaikeampi kuin länsipuolella osattiin odottaakaan. Monet itäsaksalaiset haikailevat edelleen entisiä aikoja, joskin vain harvat heistä haluaisivat palauttaa Itä-Saksan valtion ja muurin.

Muuri on kuitenkin hajotettu eikä enää nouse. Sen sijaan voidaan kysyä, käynnistikö Berliinin muurin kaataminen ja kylmän sodan päättyminen kehityksen, jonka seurauksena kohoaa uusia muureja.

Kylmän sodan päättyminen on synnyttänyt Yhdysvaltain republikaanien piirissä isolationistisia pyrkimyksiä. Jotkut republikaanit haluaisivat Yhdysvaltain vetäytyvän kuoreensa ja jättävän Euroopan oman onnensa nojaan. Presidentti Bill Clinton kiirehtikin varoittamaan maataan "hiipivästä eristäytymisestä" puheessaan, jonka hän piti Berliinin muurin murtumisen 10-vuotistilaisuudessa.

Kylmän sodan päättyminen antoi uutta potkua myös Euroopan yhdentymiselle. Viime aikoina ovat kuitenkin yleistyneet pelot, että Euroopasta ollaan rakentamassa linnaketta, jonka portit suljetaan muulta maailmalta. Tämä olisi suuri virhe. Muurit eivät kuulu tähän päivään ja kuten on nähty ne kaadetaan, jos ne ovat esteenä ihmisten ja valtioiden väliselle vapaalle kanssakäymiselle.