Pääkirjoitus 7.11. 1999:
Turun työttömyystilastoja
synkistää muuttoaaltolisä

Työttömyydestä on tullut Turulle pysyvä murheenkryyni. Samaan aikaan, kun muut isot kaupungit ovat nousukauden vauhdittamana kaunistaneet tilastoja, täällä prosentit ovat juuttuneet reippaasti maan keskiarvon yläpuolelle.

Turun työttömyys oli syyskuussa 17,1 prosenttia eli viidettä prosenttiyksikköä valtakunnan tasoa korkeampi. Edellisen vuoteen verrattuna luku oli vain karvan verran, 0,7 parempi. Pitkäaikaistyöttömien määrä on entisestään kasvanut.

Synkälle kehitykselle löytyy tukku yleisiä selityksiä. Laman syömät työpaikat eivät ole samoja, joita nyt olisi tarjolla. Osa työttömyydestä on luonteeltaan rakenteellista. Vaikka uusia työtilaisuuksia syntyy keskimäärin puolentoista tuhannen kuukausivauhtia, niihin sijoittuvat enimmäkseen muut kuin kortistojen työttömät.

Lähinnä suhdannetekijät taas selittävät, miksi kaupungille tärkeät metalliteollisuuden työpaikat eivät ole lisääntyneet. Syynä pidetään kasvun taantumista alan vientimarkkinoilla.

Kiintoisaa lisätietoa ongelman erityispiirteistä antaa Turun työvoimatoimiston keskiviikkona julkistama selvitys. Siinä on pureuduttu tavallista perusteellisemmin tilastojen takana avautuvaan todellisuuteen.

Yksi huomiota herättävä löydös on Turun erikoislaatuinen muuttoliike. Tänne virtaa muualta poikkeuksellisen paljon opiskelijoita, maahanmuuttajia, pakolaisia ja muuta väestöä, jonka keskuudessa on runsaasti työttömiä työnhakijoita.

Työvoimaviranomaisten mukaan maahanmuuttajien aaltoa ohjaavat Turkuun sekä imu että työntö. Varsinais-Suomen ykköskaupunkiin houkuttaa tulijoita muun muassa otollinen asuntotilanne. Vuokrahuoneistoja on tarjolla kohtuullisesti kohtuuhintaan.

Työntöä Turun suuntaan lisää puolestaan se, että pakolaisia vastaanottaneet kunnat pyrkivät madaltamaan lähtökynnystä parhaan kykynsä mukaan. Ne osallistuvat kernaasti esimerkiksi muuttokustannusten maksuun.

Selvityksen yhteydessä on käynyt ilmi, että kunnilla on kovin ikävä tapa pallotella vastuutaan maahanmuuttajista. Niin kauan kuin valtio korvaa kulungit, pakolaisista ei ole pahaa sanottavaa. Mutta kun kuntien kolmen vuoden jälkeen pitäisi ryhtyä itse maksumiehiksi, ne ohjaavat tulijat kärkkäästi Turun tielle.

Asetelmassa on toki inhimilliset puolensa. Vieraaseen maahan aivan erilaisesta kulttuurista muuttaneita ei välttämättä houkuta maalaispitäjissä hajallaan asuminen. Sosiaalisuuden tarve vetää kaupunkiin, vaikka elämisen aineelliset edellytykset eivät olisi siellä yhtään paremmat.

Turun kohdalla tilanne näyttää olevan juuri päinvastainen. Maahanmuuttajien osuus kaupungin pitkäaikaistyöttömistä on tavallista suurempi, kymmenisen prosenttia. Tampereella ja Oulussa vastaava luku on kahden kolmen tietämissä.