Pääkirjoitus 6.11.1999
Bonnin ilmastokokouksen
konkreettinen anti vähäinen

Kovin vähäisiksi jäivät konkreettiset tulokset Bonnin ilmastokokouksessa, jossa pyrittiin vauhdittamaan neuvotteluja kasvihuoneilmiön hidastamisesta. Toisaalta Bonnissa olikin tarkoitus ensi sijassa keskittyä pohjustamaan ensi vuoden Haagin huippukokousta, jossa on määrä sopia siitä, miten Kioton ilmastosopimusta sovelletaan. Hollannissa pitäisi vihdoin saada aikaan myös jotakin näkyvää.

Bonnin kokousta, jossa 173 maan valtuuskunnat neuvottelivat kahden viikon ajan ilmastotavoitteiden toimeenpanosta, ei voi kuitenkaan missään tapauksessa pitää merkityksettömänä. Se oli yksi askel pitkällä tiellä. Kokouksessa oli aistittavissa uusi myönteinen henki, joka on välttämätön ilmasto-ongelmien ratkaisemiseksi. EU:n piirissä tuloksiin ollaankin tyytyväisiä.

EU-maat osoittivat kokouksessa kiitettävää vastuuntuntoa ilmoittaessaan olevansa valmiita vahvistamaan Kioton ilmastosopimuksen vuonna 2002. Yllättäen myös Japani yhtyi tähän rintamaan, johon kuuluvat niin ikään Uusi-Seelanti sekä joukko pieniä saarivaltioita.

Ilmastoneuvottelujen ongelmaksi on osoittautunut Yhdysvaltain haluttomuus lähteä rajoittamaan päästöjään. Yhdysvallat ei halua missään nimessä asettaa takarajaa Kioton sopimuksen ratifioinnille. Varsinkin republikaanienemmistöinen kongressi vastustaa Kioton sopimuksen vahvistamista, koska sen pelätään käyvän liian kalliiksi Yhdysvaltain talouselämälle.

Ilahduttavaa oli, että Yhdysvaltain kannassa oli kokouksen aikana havaittavissa jonkinasteista pehmentymistä. Yhdysvaltain edustajan mielestä neuvotteluprosessi on nyt oikeilla raiteilla ja matkaa on jatkettava. Hän vakuutti myös Yhdysvaltain sitoutumista taistelussa ilmaston muutoksia vastaan.

Yhdysvalloille on tärkeätä, että neuvotteluissa saadaan aikaan selkeät säännöt päästökauppajärjestelmälle. Tämän puitteissa runsaasti ilmakehää saastuttavat maat ja yritykset voisivat ostaa päästölupia niiltä, jotka ovat pystyneet rajoittaman päästöjään yli tavoitteidensa.

Päästökauppajärjestelmä saattaa kuitenkin valitettavasti houkutella systemaattiseen rajoitusten kiertämiseen, mistä on jo nähty enteitä. Varsinkin suuret saastuttajat kuten Yhdysvallat, Australia, Japani ja Kanada pyrkivät laistamaan päästövähennyksistä kotimaassa keksimällä erilaisia porsaanreikiä säännöstöön.

Tällaiset kiertämisyritykset syövät koko neuvotteluprosessin uskottavuutta ja niihin onkin puututtava Haagin kokouksessa. Haagin kokous on myös muuten valmisteltava huolella, sillä sen onnistumisesta paljolti riippuu koko ilmastoneuvottelujen jatko. Kasvihuoneilmiön eteneminen on sen verran vakava asia, että lyhytnäköisen politikoinnin ei soisi turmelevan tähänastisia saavutuksia.