Juhani Heimosen
Rivien välistä -kolumni 4.11.1999:
Turku taas joukosta poissa

Ruuan turvallisuudesta on sukeutunut Euroopassa polttava huolen aihe. Eikä ihme.

Lähes päivittäin meitä hemmotellaan uutisilla hullun lehmän taudeista, viemärirehulla kasvatetuista sikapossuista, listerian saastuttamista juustoista, okratoksiinin rikastamista viineistä, syövälle altistavista soijakastikkeista, hormonien voimalla tuotetusta lihasta ja ravintokasvien salamyhkäisestä geenimuuntelusta.

Britanniaa, Belgiaa ja eräitä muita korkean sivistyksen ja siisteyden maita ravistelleet ruokaskandaalit ovat potkineet euroyhteisön hereille.

Brysselissä on havahduttu huomaamaan, että EU:lta puuttuu yhtenäinen elintarvikkeiden valvontakäytäntö ja organisaatio sen koordinoimiseksi.

Mutta ei puutu kauan. Unioniin ollaan rustaamassa uutta virastoa. Nimikin on jo valmiina.

Se on lyhyesti ja ytimekkäästi: elintarviketurvallisuusvirasto.

EU:n komission odotetaan päättävän elintarvikeviraston perustamisesta jouluun mennessä.

Lobbailu sijoituspaikan ohjaamiseksi oikeaan osoitteeseen kuuluu olevan täydessä vauhdissa.

Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi on viestittänyt hyvissä ajoin komissioon, että Suomella on halu ja valmiudet ottaa uusi virasto hoteisiinsa. Muita kiinnostuneita ovat ainakin Ruotsi ja Luxemburg.

Suomen asemaa sijoituspaikkakisassa vahvistaa se, ettei täällä ole ennestään ensimmäistäkään EU-virastoa. Niin ainakin istuvan puheenjohtajamaan kellokkaat uskovat.

Tosin vetävämpiäkin argumentteja voisi keksiä ja on varmaan keksitty.

Kerrankin Suomen sietää vedota ominaisluontoonsa karun pohjoisena maana, jossa tuotetaan puhdasta ruokaa fiksuin menetelmin, jossa elintarvikealan tieteellinen tutkimus on maailman huippua ja ravintohygienian valvonta kunnossa.

Niin valtavan ylivoimaisia emme kuitenkaan tässäkään asiassa ole, että Brysseliin kannattaisi monta kansallista vaihtoehtoa kaupata.

Justiinsa niin näyttää nyt olevan käymässä.

EU:n valvontavirastoa halajavat itselleen aktiivisimmin Kuopio ja Helsinki.

Kalakukkokaupungissa on pantu hankkeen eteen jo muikut oikoseksi perustamalla yliopiston ja teknologiakeskus Teknian kupeeseen ruokaturvallisuuskeskus.

Fiinimmältä nimeltään Food Safety Centreen kootaan kaikki paikallinen ravitsemusalan tutkimus-, tarkastus-, kehittämis- ja koulutustoiminnan osaaminen. Sitä tarjotaan tyyssijaksi myös unionin tulevalle toimielimelle.

Helsinki on pedannut virastolle paikkaa Viikin tiedepuistoon. Pääkaupunki on tomeran ylipormestarinsa Eeva-Riitta Siitosen siivittämänä taivutellut EU-päättäjiä puolelleen, viimeksi European Food 2000 -konferenssissa syyskuussa.

Ainakin kotimaisella areenalle molemmat kaupungit tuntuvat onnistuneen pyrkimyksissään tähän asti hyvin.

Siitä kielii ministeri Sasin arvio (Kauppalehti 25.10.), jonka mukaan Suomelta "on tasan kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa, Kuopio ja Helsinki".

Näin valtiovallan virallisen rankkauksen jälkeen tekisi mieli kysyä, miksi muuan on joukosta poissa.

Eikö Turulla olisi vähintään yhtä hyvät edellytykset kilpailla EU:n viraston isännyydestä kuin Kuopiolla ja Helsingillä.

Eikö täällä ole yksi maan merkittävimpiä biotieteiden ja -tekniikan keskittymiä.

Eikö täällä ole Biocity ja biotekniikan keskus kymmenine alan yrityksineen, satoine etevine tutkijoineen.

Eikö täällä ole ruuanjalostuksen ja diagnostiikan osaamista.

Eikö täällä ole kolme tiedekorkeakoulua ja synergiaedut käden ulottuvilla.

On. Mutta jotakin tuiki tarpeellista uupuu.

Miten kävi Turun hammaslääketieteen laitoksen ja diplomi-insinöörikoulutuksen.

Jäljet pelottavat. Saamattomuuden jäljet.

Kirjoittaja on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.