Pääkirjoitus 3.11.1999:
Lähi-idän rauhanprosessiin
haettiin uutta puhtia Oslosta

Palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin (vas.) ja Israelin pääministerin Ehud Barakin allekirjoitukset rauhansopimuksessa toisivat komean sulan Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin (oik.) hattuun.
Palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin (vas.) ja Israelin pääministerin Ehud Barakin allekirjoitukset rauhansopimuksessa toisivat komean sulan Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin (oik.) hattuun.

Ei ollut mikään yllätys, että Israelin ja palestiinalaisten rauhansopimusta käsitelleessä Oslon huippukokouksessa ei saatu aikaan läpimurtoa. Kokous oli pikemminkin järjestetty vauhdittamaan ratkaisevaan vaiheeseen edenneitä osapuolten välisiä neuvotteluja. Samalla myös Yhdysvallat halusi osoittaa sitoutumisensa Lähi-idän rauhanprosessiin.

Uutta puhtia rauhanneuvotteluihin tarvitaankin, sillä aika kuluu nopeasti ja edessä olevat ongelmat ovat valtavia. Alkuperäisen Oslon sopimuksen mukaan neuvottelujen oli määrä olla jo ohi viime toukokuun alussa. Uuden aikataulun mukaan takaraja on asetettu ensi vuoden syyskuun 12. päivään.

Tähän asti aika on kulunut "vähemmän vaikeiden" ongelmien parissa. Visaisimmat kysymykset päätettiin jättää viimeisiksi, jotta rauhanprosessi saataisiin edes käyntiin. Nyt nuo vaikeimmat asiat sitten ovat edessä: Jerusalemin asema, palestiinalaispakolaisten kohtalo, palestiinalaisalueen ja Israelin väliset rajat, vesikysymys ja juutalaissiirtokuntien asema.

Neuvottelurauhan aikaansaamiseksi kumpikin osapuoli on luvannut pidättäytyä yksipuolisista toimista, jotka saattaisivat haitata edistymistä. Israel on luvannut, että uusia siirtokuntia ei neuvottelujen aikana rakenneta ja palestiinalaiset puolestaan pidättäytyvät oman valtionsa julistamisesta.

Tähän sopimukseen tuo kuitenkin särön Israelin hallituksen päätös jatkaa vanhojen siirtokuntien rakentamista. Siirtokuntia laajennetaan nyt jopa kovemmalla vauhdilla kuin edellisen pääministerin Benjamin Netanjahun kaudella.

Israelin toiminta ei ehkä ole ristiriidassa asiasta tehdyn sopimuksen kanssa, mutta sopimuksen henkeä se loukkaa ja vaikeuttaa siten neuvotteluja. Asiaan on puuttunut myös EU:n puolesta ulkoministeri Tarja Halonen, joka neuvotteluissa israelilaisen kollegansa kanssa viime kuussa pyrki saamaan Israelin lopettamaan siirtokuntien laajentamisen - tuloksetta.

Joka tapauksessa edellytykset lopullisen rauhansopimuksen syntymiselle näyttävät olevan olemassa. Sekä palestiinalaisten presidentti Jasser Arafat että Israelin pääministeri Ehud Barak ovat osoittaneet lähtevänsä neuvotteluprosessiin vakain aikein. Myös neuvottelujen kummina toimiva Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton on luvannut kaiken mahdollisen tukensa, jotta sopimukseen päästäisiin. Viimeisimmät edistysaskeleet rauhankehityksessä ovat niin ikään luoneet optimistista ilmapiiriä.

Kaikkea tätä tarvitaan. Edessä olevat kuukaudet tulevat silti olemaan erittäin vaikeita. Epäluulon kuilu osapuolten välillä on syvä ja aikakin saattaa loppua kesken. Neuvottelijat ovat kuitenkin saaneet historiallisen mahdollisuuden, jota he toivottavasti eivät päästä käsistään.